Fredrika Runeberg on ajankohtainen esikuva

Fredrika!

Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha

Kirjoittanut Leena Virtanen

Kuvitus Sanna Pelliccioni

Teos

2021

ISBN: 9789523631397

Olkoon niin, jollei minusta tule suurta puuta, olen mielelläni pieni pensas, kunhan vain saan kantaa heleitä, valkoisia, tuoksuvia kukkia.

(Fredrika Runeberg, siteerattu Virtanen, s. 14)

Suomen supernaisia -sarjan neljäs osa Fredrika! Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha (Teos, 2021) on omistettu Fredrika Runebegille, naiselle ja kirjailijalle, joka on liian pitkään jäänyt puolisonsa ja torttureseptinsä varjoon.

Fredrika Charlotta o.s. Tengvall on sarjassa esitellyistä supernaisista toistaiseksi vanhin. Hän syntyi vuonna 1807 Pietarsaaressa ilmeisen varakkaaseen perheeseen, mitä ei teoksessa tosin sanallisteta lainkaan. Myöhemmin hän asui Turussa kaupungin suurpaloon saakka, jolloin perhe pelastautui Paraisille. Siellä nuori Frigga tapasi muuan Johan Ludvigin, ja loppu on historiaa.

Fredrikan! aikakausi näkyy selvästi – vaikka kaikki tähän saakka esiin nostetut sarjan supernaiset ovat joutuneet monella tavalla taistelemaan taiteilijuutensa vuoksi, Fredrika Runebergin kirjailijan asema on ollut kaikkein haastavin. Hänellä ei ollut kotimaassaan esikuvia kirjoittavista naisista, ja avioliitto Runebergin kaltaisen merkkihenkilön kanssa merkitsi monenlaisia velvollisuuksia. Lapsiakin pariskunta sai kahdeksan, ja heistä aikuisiän saavutti kuusi poikaa.

Fredrika Runbergin elämään mahtuikin rakkautta, surua, kodin- ja lastenhoitoa ja myös avio-ongelmia, mutta Fredrikan! keskiössä on vahvasti hänen taiteilijuutensa. Tätä korostaakseen Leena Virtanen käyttää teoksessa systemaattisesti yleistymässä olevaa käsitettä ”kirjailijanainen”, joka ensisijaistaa kirjailijan ammatin.

Feministinen kirjallisuudentutkimus puhuu varhaisten kirjailijanaisten yhteydessä eräänlaisesta narahtavan oven syndroomasta. Kirjoittaminen oli naisille lähes sopimattomana pidettyä toimintaa, ja sille oli vaikea järjestää aikaa, varsinkin jos sattui olemaan äiti ja vaimo. Niinpä kirjoittamiseen käytetty aika piti ikään kuin varastaa muusta tekemisestä, ja oven narahdus riitti piilottamaan käsillä olevan kirjoitustyön. Fredrika Runebergiin mielikuva tuntuisi osuvan täydellisesti.

Kirjoittamisen unelma, joka on teoksessa nostettu otsikkoonkin, syttyi hänellä jo pienenä lapsena. Turun palo vei mukanaan hänen ensimmäisen näytelmänsä ja romaanin käsikirjoituksen. Kirjoittaminen toi myös Fredrikan ja hänen Runeberginsä yhteen. Lisäksi Fredrika Runebergistä tuli Suomen ensimmäinen naistoimittaja, kun hän toimitti yhdessä miehensä kanssa Helsingfors Morgonblad -nimistä lehteä.

Aktiivinen seuraelämä ja puolison saavuttama menestys on varmasti yhtäältä ruokkinut ja toisaalta tukahduttanut Fredrikan paloa kirjoittaa. Kirjassa todetaan:

Historian ensimmäisten kirjailijanaisten tulee piiloutua nimimerkkien taakse ja pysytellä muutenkin nöyrinä. Fredrika käyttää nimimerkkiä -a -g. Runeberg ja yhteinen ystävä, merkkimies J. V. Snellman kannustavat Fredrikaa.

(Virtanen, ei sivunumeroa)

Fredrika Runebrgin kamppailua kirjailijan kutsumuksen ja yhteiskunnan sovinnaisuussääntöjen kanssa kuvataan voimallisesti mustalla sivulla, jolle Fredrikan päätään käsiinsä nojaava hahmo on piirretty valkoisella liidulla. Hän on läpikuultava ja hauras, mutta erottuu valkoisine ääriviivoineen vääjäämättömästi mustasta taustastaan – suurinkaan epäilys ei poistanut kirjailijuutta, se loisti Fredrikassa niin kuin valkoinen jälki mustalla taustalla.

Fredrika Runebergin kynästä syntyi muun muassa Fru Catharina Boije och hennes döttrar, Suomen ensimmäinen historiallinen romaani, jonka kohtalona oli kuitenkin joutua pöytälaatikkoon niin pitkäksi aikaa, että Zachris Topelius ehti markkinoille ensin historiallisella romaanillaan Suomen herttuatar.

Tukahdutettu taiteilijuus löysi kuitenkin monenlaisia ilmaisukeinoja, kuten puutarhanhoidon.Fredrika Runebergin istuttamille kasveille ja puutarhalle omistetaankin teoksessa yhdeksän sivua. Yksi niistä sallii Fredrika Runebergin intohimojen löytää tasapainoisen täyttymyksen kauniina kesäpäivänä. Kirjailija itse kirjoittaa puutarhakaluston ääressä, ja lapset leikkivät ulkona.

Seuraava sivu vie entistä eksoottisempaan puutarhaan, jonka Fredrika luo kirjoittamalla. Siellä Pohjolan kesän heleys on korvattu kypsemmillä väreillä ja rehevämmillä kasveilla. Pelliccioni kuvaa taiteellista prosessia taidokkaasti siirtämällä puutarhan yksityiskohtia mielikuvituksen puutarhaan, missä ne ovat yhä tunnistettavia mutta muuttuneita.  

Kuten Päivi Heikkilä-Halttunen huomauttaa Lastenkirjahyllyn arvostelussaan, Fredrika Runebergin viherkasvi- ja puutarhanhoitoharrastus luo kirjan ja nykyhetken välille myös ilahduttavaa dialogia, onhan huonekasvien suosio korona-aikana räjähtänyt.

Taiteilijoiden puolisoiden keskuudessa puutarhanhoito toistuu myös niin usein, että aihe ansaitsisi syvällisempää tarkastelua. Puutarhan perustaminen ja ylläpitäminen edellyttää suuren tietomäärän haltuunottoa, taiteellista silmää, fyysistä työtä, suunnittelua ja sinnikkyyttä sekä Fredrika Runebrgin, Aino Sibeliuksen ja Maija Halosen kaltaisten pioneerinaisten kohdalla myös paljon neuvokkuutta. Mikähän arvo puutarhanhoidolle annettaisiin, jos sitä olisivat harjoittaneet samana aikana miehet?

Suomen supernaisia -sarjan ydin on siinä, että se kääntää katseen Suomen historian naisiin, jotka ovat aina olleet läsnä ja vaikuttamassa, mutta joita ei ole aiemmin huomioitu ja joille ei ole syystä ja toisesta annettu tilaa. Esimerkiksi esitellessään Lauantaiseuran kuuluisia jäseniä: Runebergiä, Cygnaeusta, Lönnrotia, Snellmania, Topeliusta ja Nervanderia ilmeikkäin kasvokuvin Fredrika! antaa kasvot myös Lauantainseuran naisille sekä heille, jotka kokoontuivat viereisessä huoneessa kuunnellen viisaiden miesten, puolisoidensa ja veljiensä, keskustelua. Mutta siinä missä miehiä kuvastavat raskaat jalat, naisia kutsuu sivun alareunassa hella. Fredrika Runeberg onkin veistellyt:

”Kunhan on ensin oppinut ajattelemaan, voi piankin oppia keittämään ruokaa”.

(Virtanen, s.11)

Suomen kansallisrunoilijaa teos käsittelee kiltisti. Runebergin kerrotaan kannustaneen Fredrikaa ja olleen hänestä ylpeä. Tosin nuoren Runebergin äkkipikaisuuskin mainitaan nuorenparin yhteiselämän alkutaipaleella: ”Jos mies sanoo, että keltainen seinä on musta, niin vaimon pitää olla samaa mieltä”, Runeberg täräyttää suutuspäissään (Virtanen, s. 9). Pelliccionin (s.9) kuvitus on paljon puhuva: hädin tuskin Runebrgiksi tunnistettava mies seisoo jalustalla ja osoittaa viivasuoralla kädellään seinää, joka on keltainen kuin Fredrika Runebergin mekko. Fredrikan ilmettä on vaikeampi tulkita.

Itsevarmuutta Fredrika Runeberg saa vanhemmalla iällä, mitä kuvastaa muun muassa väkevä kuva Fredrikasta punaisessa mekossa kädet lanteilla arvostelemassa aikakauden avointa naisvihaa (Pelliccioni, s. 17).

Varsinaista kirjallista läpimurtoa Fredrika Runeberg ei saavuttanut milloinkaan, vaikka hänen elinaikanaan kirjoituksia julkaistiinkin. Edelleen Fredrika Runebergin tuotantoa on suomentamatta.

Kirjailijan elämässä ja tuotannossa toistuvat varhaisille kirjailijanaisille tavanomaiset piirteet, mikä näkyy myös tekstilajeissa. Miehisinä pidetyt ”kovat” genret kuten romaanit kiehtoivat ja pelottivat ja veivät usein liikaa aikaa. Moni kirjailijanainen onkin kirjoittanut pienimuotoisempia teoksia. Varhaisten kirjailijanaisten yhteydessä on opittu arvostamaan myös sellaisia tekstilajeja kuin kirjeitä ja päiväkirjoja, ja on tärkeää tuoda tällaisia taidemuotoja laajempaan tietoisuuteen. Kenties ne voisivat samalla rohkaista sosiaalisessa mediassa itseään taidokkaasti ilmaisevia nuoria jatkamaan kirjoittamista?

Fredrika! luokin monitasoisia yhteyksiä nykypäivään esimerkiksi teoksen kuvaaman aikakauden ja maailmalla tapahtuvien naisten ihmisoikeuksien polkemisen välille. Se myös antaa kasvot Suomen varhaisen kulttuurieliitin vaikuttajanaisille.

Fredrika! on kirja, jonka sisältö ja näkökulmat ovat toistaiseksi puuttuneet esimerkiksi kouluopetuksesta. Teos soveltuu niin nuoremmille oppilaille luettavaksi kuin Suomen kirjallisuuden historian opetukseenkin. Suomen supernaisia -sarjan etu ja samalla haaste taitaakin olla, että kirjat soveltuvat kaikenikäisille. Kuvan ja sanan kokonaistaideteoksina ne ovat erinomaisia lukuvinkkejä ja lahjoja pienille ja suurille sukupuoleen katsomatta.

Marianna Koljonen

Lokakuu 2021

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.