[arvio] Minna Lindeberg & Jenny Lucander: Lumi Azharian yllä

Minna Lindeberg
Lumi Azharian yllä
Kuvittanut Jenny Lucander
Teos & Förlaget 2017
ISBN 9789518518092

Ohut, sinisävyinen kirja kätkee sisäänsä yllätyksen. Lumi Azharian yllä on kirja koulun ulkoilupäivästä, ystävyydestä ja hauraasta rakkaudesta. Se on myös huikea fantasiaromaani lumen peittämästä Azhariasta, julmasta pimeyden ruhtinaasta ja siitä, miten pahan valta voidaan murtaa. Tässä maailmassa kertoja ja Siw ovat tavallisia nelosluokkalaisia bussiretkellä, mutta Azhariassa kertoja on Amelie Wilson ja hänen ystävänsä Siw taas Arrow Waladon. Yhdessä he ovat neuvokkaita ja voittamattomia.

Minna Lindeberg ja Jenny Lucander ovat aiemmin julkaisseet yhdessä nuortenromaanin När vi blev vuxna (Förlaget 2018) ja kuvakirjan Vildare, värre, Smilodon (Förlaget 2016), joka oli sekä Runeberg Junior -palkintoehdokkaana että Pohjoismaiden neuvoston lasten ja nuorten kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Molemmat ovat julkaisseet lastenkirjoja myös muiden kirjoittajien ja kuvittajien kanssa. Esimerkiksi Lindebergin ja Linda Bondestamin Aimo ja Unto (Schildt & Söderström 2012; alkup. Allan och Udo, Söderströms 2011) ja Lucanderin ja Sanna Tahvaisen Lohikäärmeunia (Dröm om drakar; Schildts & Söderströms 2015) ovat olleet Pohjoimaiden neuvoston lasten ja nuortenkirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Lumi Azharian yllä tavoittaa upeasti sen, miten tärkeä paras ystävä on. Tarinan alussa Siwin ja kertojan ystävyys on loppunut, ja kertoja kuvaa sitä sanoin ”se tuntui siltä kuin olisi kuollut”. Bussimatka ulkoilupäivään tuntuu loputtoman yksinäiseltä. Perillä tytöt kuitenkin karkaavat yhdessä lumiseen metsään, mielikuvituksen Azhariaan: ”Siw ja minä. Aivan ihmeellistä. Puut varjelevat meitä.” Siw on tytöistä aktiivisempi ja kertoja kulkee hänen mukanaan. Lukija oivaltaa nopeasti, että Siw on kertojalle tärkeämpi kuin kertoja Siwille. Siwillä on valtavasti valtaa ohjailla ystäväänsä ja myös päättää tämän onnesta tai onnettomuudesta. Nelosluokkalainen ei ehkä ymmärrä, miten paljon toisen elämään voi kepeillä sanoilla vaikuttaa.

Kirjan Azhariaan sijoittuva osa on kiihkeätempoinen ja hurja. Azhariaa hallitsee julma Pimeydenruhtinas, jonka lakeja jokaisen Errit Seimirin kylän tyttölapsen tulee noudattaa. Tarina kertoo, miten naisten silmät ovat sammuneet ja metsä vaikenee hirvittävistä teoista. Arrow ja Amelie kuitenkin pakenevat hirvittävää orjuutta ja samalla muuttavat koko kylän tulevaisuuden. Kirja viittaa hirvittäviin tekoihin, mutta ei kerro lukijalle, mitä tytöille ja naisille tapahtuu. Lukija jää miettimään, mikä oikein voi aiheuttaa tällaista kärsimystä. Kirja ei kuitenkaan ole raaka tai lapsille liian julma. Koska kertomuksessa on vähän tekstiä, se jättää lukijan mielikuvitukselle paljon tilaa. Siksi nuorikin lukija voi lukea kirjan ja täyttää aukkokohdat itselleen sopivan tasoisesti.

Tässä maailmassa tarina kulkee hiljaa, tyttöjä kuunnellen. Siw ja kertoja uppoutuvat yhteiseen seikkailuunsa, hengittävät vierekkäin ja painavat kämmenensä yhteen. Tyttöjen ystävyys kieppuu herkän rakkauden liepeillä tavalla, joka sulkee kaiken muun pois. Kun he ovat yhdessä, ystävyys täyttää koko maailman. He eivät tarvitse muita ja he ovat valmiita tekemään kaiken yhdessä. Hyvä mieli ja läheisyys tuntuvat kertojan ja lukijan koko kehossa.

Lumi Azharian yllä on valtavan kaunis kirja. Sen kuvitus täyttää kirjan kannesta kanteen. Varjot, valo, erilaiset pinnat ja värit kieppuvat ja luovat unenomaisen maailman. Ihmishahmot ovat välillä hyvin pieniä ja hevoset hyvin turvallisia. Kirja kannattaakin lukea jo yksinomaan kuvituksen tähden.

Paula Niemi 12/2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s