[arvio] Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin talvi

prinsessa pikkiriikin talvi

Hannele Lampela
Prinsessa Pikkiriikin talvi
Kuvittanut Ninka Reittu
Otava 2017
ISBN 9789511311188

Prinsessa Pikkiriikin talvi jatkaa Prinsessa Pikkiriikki -kirjan (2016) aloittamaa tarinaa maailman ihanimmasta, tuhmimmasta ja kilteimmästä tytöstä. Tällä kertaa prinsessa Pikkiriikki päättää myydä pikkuveljensä kirpputorilla, seikkailee lumiautolla ystävänsä prinsessa Pöjöläisen kanssa sekä ryhtyy joulupukin apulaiseksi.

Prinsessa Pikkiriikki -kirja oli vuonna 2016 Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana. Perusteluissa todettiin muun muassa, että päähenkilö on riemastuttava, anarkistinen prinsessa – todellinen lasten toimijuuden ja tekemisen puolestapuhuja, joka osaa jättää aikuisten määräykset omaan arvoonsa. Prinsessa Pikkiriikki muistuttaakin Peppi Pitkätossua, Babette Colen rämäpäistä prinsessa Hoksnokkaa tai Robert Munschin itsenäistä prinsessaa The Paper Bag Princess -kirjassa (1980). Myös Vilttitossu Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoissa ottaa tilaa samalla tavalla kuin prinsessa Pikkiriikki. Pikkiriikki ja Pöjöläinen eivät kysy lupaa leikkeihinsä, vaan he antavat mielikuvituksensa lentää ja viedä mukanaan.

Kirjan päähenkilöt, prinsessat Pikkiriikki ja Pöjöläinen, ovat ystävystyneet leikkikentällä. Taikakoira Makkara taas on Pikkiriikin uskollinen apulainen, joka tarvittaessa vääntää taikakakan ja osaa taikoa vanhemmat Himpskattiin häiritsemästä. Vanhemmat, naapurin rouva Jenssenintäti, äkäinen setä joka vihaa lumipalloja, rasittava urpo (pikkuveli) ja kiusaajan mainetta kantava Räkä-Eetu muodostavat Pikkiriikin lähipiirin.

Kirjassa käsitellään sadunomaisesti pienenmmän sisaruksen aiheuttamaa mielipahaa, kiusaamisen kohteeksi joutumista ja rämäpäisyyden hauskuutta. Vanhemmat suhtautuvat kärsivällisesti lennokkaaseen lapseensa, joka keksii hurjiakin mielikuvitusseikkailuja. Kirpputorikauppa saa alkunsa, kun veli sotkee Pikkiriikin leikkejä ja Pikkiriikki päättää myydä veljen pois. Lumiauton tytöt rakentavat leikkiessään Tuhkimo-Bätmäniä, ja joulupukin apulaisiksi he ryhtyvät todettuaan, että kyllä tuhmienkin lasten pitäisi saada lahjoja. Lahjan saavatkin myös ilkimykset, koska tytöt eivät tahdo pahoittaa kenenkään mieltä. Kaikissa seikkailuissa on mukana ripaus sadun taikaa.

Ninka Reitun kuvitus on humoristista ja värikylläisyydessään karkkimaisen ihastuttavaa. Hän kuvaa hienosti etenkin ihmishahmojen asentoja: esimerkiksi sohvalla haukotteleva tai vauvan kanssa lattialla istuva äiti ovat tunnelmaltaan tiiviitä ja tunteita herättäviä. Kirja on kokonaisuutena hyvin kaunis ja lukemaan houkutteleva.

Prinsessa Pikkiriikin talvi sopii erityisen hyvin kaikille pikkuisen liian kilteille lapsille. Kirja opettaa, ettei tuhmuudesta sopivissa rajoissa ole haittaa. Päinvastoin, tekee ihan hyvää olla vähän tuhma, kunhan ei tarkoita kenellekään oikeasti pahaa. Pikkuveljen myyntiyrityskin voi päättyä hyvin, vaikka siitä jäisi kiinni saunatontun toimitettua myynti-ilmoituksen suoraan vanhemmille sanomalehden sijaan.

Paula Niemi 1/2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.