[arvio] Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Olematon Olga

Inka Nousiainen
Olematon Olga
Kuvittanut Satu Kettunen
Otava 2018
ISBN 978-951-1-31930-6

Kun kuvakirja on Satu Kettusen kuvittama, sen on oltava jotain mieleenpainuvaa. Aiemmin hän on kuvittanut oman kuvakirjansa Otso Aarnisen salaperäinen seikkailun (Tammi 2014) ja Inka Nousiaisen kirjoittaman Yökirjan (Tammi 2015). Kuvakirjojen lisäksi Kettunen tekee kuvituksia mm. Helsingin Sanomiin ja Meidän perhe -lehteen. Hän on taitava kuvittamaan asioita ja ilmiöitä, joita on erityisen vaikea kuvittaa: masennusta, erityisherkkyyttä, keskenmenoa, kuinka omista virheistään voi oppia ja niin edelleen. Juuri tästä syystä Kettunen on juuri oikea henkilö kuvittamaan Olemattoman Olgan.

Kirja kertoo siitä, millaista on kun ei huomata. Aihevalinta on vakava, mutta Olematon Olga kuitenkin ennemminkin herkkä ja kepeä. Sellainen, joka innostaa keskittymään kauniisiin ja hyviin asioihin elämässä.

Olemattoman Olgan väripaletti on yhtä aikaa harkittu ja lapsenomaisen leikittelevä. Kettunen on itse kuvaillut kuvitustyyliään digitaaliseksi kollaasiksi tai sekatekniikaksi, jossa erilaiset pinnat, tekstruurit ja tekniikat yhdistyvät (lue lisää Adalmiina Jämbäckin artikkelista). Erilaisilla piirtimillä tehtyyn piirustusjälkeen yhdistyy valokuvia paperipinnoista ja kankaista. Viivat kulkevat lennokkaasti erilaisten materiaalien läpi ja yli. Kirja leikkii sillä, että aukeaman tärkein asia saattaakin olla aivan sivun reunassa tai jopa sen ulkopuolella.

Kirjan aloittaa hieman hupsu silmälasipäinen täti, kertoja, joka puhuttelee lukijaa ja kirjassa seikkailevaa raitapaitaista poikaa ja kertoo Olgasta.

Hei sinä siellä. Minulla on sinulle tärkeää asiaa. Haluan esitellä sinulle Olgan, luulen että pitäisit hänestä.

Kertojan ajatukset lähtevät helposti harhailemaan ja hän melkein itsekin unohtaa Olgan. Olga, kuten monet muutkin ihmiset, unohtuu helposti. Jotkut vain ovat pieniä ja huomaamattomia, mutta jokainen on silti merkityksellinen. Olga ei ole kuka tahansa, aivan kuten kukaan muukaan ei ole. Jokainen on juuri omanlaisena. Niin Olgakin, jolla on omat erityistaitonsa. Yksi Olgan erityistaidoista on, että hän osaa käyttäytyä kivasti toisia kohtaan.

Oleellista on muistaa tämä:
Aina on mahdollista valita myös ilo.
Ainakin melkein aina.
Ainakin toisinaan. Ainakin aina on mahdollista olla toiselle ystävällinen.
Kuten Olga on.

Teoksen kuvituksissa seikkailevat silmälasipäinen täti, raitapaitainen poika ja silloin tällöin vilahdukselta Olga. Kertojatäti on paljon äänessä, mutta hän on hieman hassu. Poika taas ei sano mitään, vaan kuuntelee ja tarkkailee. Olgaa ei melkein huomaa, sillä hän katoaa ilmassa lentäviin vaahtaranlehtiin keltaisessa mekossaan ja jää huvipuistossa hattaran taa. Vasta kirjan lopussa lukija näkee Olgan kunnolla. Silmälasipäinen täti jää tähyilemään talon portaille, kun poika ja Olga vilahtavat hymyssäsuin ja käsi kädessä leikkimään. Ihana loppu tarinalle!

Olematon Olga on herkkävireinen huomionosoitus niille, joita ei aina huomaa tai muista, mutta jotka ovat aina ystävällisiä toisille.

Jutta Setälä 11/2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s