[arvio] Karin Erlandsson: Helmenkalastaja

Karin Erlandsson
Helmenkalastaja (alkuteos Pärlfiskaren)
Kuvittanut Tuuli Toivola
Suomentanut Tuula Kojo
S&S 2018
ISBN 9789515246707

Saturomaanillaan Helmenkalastaja Shildts & Söderströmin lastenromaanikilpailun voittanut Karin Erlandsson on saanut kirjoitettua merellisen fantasiamaailman elävästi. Miranda on lapsesta asti ollut Helmenkalastaja ja hän tuntee merenalaisen maailman kodikseen siinä missä maan päällä olevan. Ruusuhai on vienyt Mirandalta käsivarren ja hän viettää kiertolaisen elämää lähinnä kalastaen helmiä ja myyden niitä yksin ja ystävänsä kanssa.

Mirandan tavoitteena on löytää helmistä kallein ja myydä se markkinoilla. Näin hän voisi ansaita omaisuuden ja arvostusta. Kaikki muuttuu, kun Miranda kohtaa Sirkan, pienen ja puheliaan tytön. Sirkka osaa kuunnella helmien laulua ja löytää näin sukellusretkillä nopeammin saalista. Kun tyttö joutuu pulaan, joutuu Miranda laittamaan monet asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Hänen itsenäinen, vapaa elämänsä ei kenties ole ollutkaan niin onnellista.

Erlandssonin romaani tuo mieleen Astrid Lindgrenin satumaailman, kuten romaanin Veljeni, Leijonamieli. Myös Helmenkalastajassa pohditaan ystävyyden merkitystä ja sitä, mikä merkitsee aidosti ihmiselle jotain olennaista materialistisen omaisuuden sijasta. Ilman toisia ihmisiä emme ole ketään, ja yksin olemme turvattomia, kiinnittymättömiä ja ikään kuin tuuliajolla. Ihminen voi toivoa jotain, mitä ei osaa vielä sanoiksi pukea ja tiedostaa. Meressä on käytävä sukeltamassa ja kalastamassa helmiä, mutta sinne ei voi jäädä asumaan. Vesi on kuitenkin tarinan hallitseva elementti ja se on sitä niin hyvässä kuin uhkana.

Romaanin kieli on runollisen soljuvaa, herkkävaistoista ja tarina tempaa lukijan mukaansa. Helmenkalastajassa on perinteisen saturomaanin taikaa. Vaikka siinä on tyypillinen fantasiatarinoissa usein esiintyvä jonkin kadonneen asian, esineen tai ihmisen etsintä, on Karin Erlandssonin romaani omaääninen ja viehättävä. Tuula Kojon vivahteikasta suomennosta on tästä myös kiittäminen. Kuvittaja Tuuli Toivolan kuvituskuvat johdattavat lukijan onnistuneesti romaanin visuaaliseen maailmaan.

Ihminen kaikessa rujossa kauneudessaan on myös täyden, onnellisen elämänkaarensa arvoinen. Tässä kertomuksessa on kuitenkin voimakas pohjavire, joka korostaa perheen ja läheisten ihmisten merkitystä ihmiselle. Itsellinen yksilökin kaipaa omaa kotia, jonne voi palata matkoilta ja jossa voi elää perheen ja ystävien kanssa. Se kaikista kallisarvoisin helmi ei usein löydykään sieltä, missä sen kuvittelisi sijaitsevan.

Helmenkalastaja palkittiin Runeberg Junior -palkinnolla vuonna 2018 ja on Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokas 2018.

Johanna Ikonen 11/2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s