[arvio] Katja Lahti: Pikkis – rohkea pikku mörökölli

E957D62DC4434D7EB51D08B2A4D5BD51

Katja Lahti
Pikkis – rohkea pikku mörökölli
Kuvittanut Annukka Palmén
Omakustanne 2017
ISBN 978-952-93-9633-7

Omakustanteena syntynyt Pikkis – rohkea pikku mörökölli on omistettu kaikille rohkeille, joita joskus jännittää. Lastenkirjan kirjoittajana debytoiva Katja Lahti on kirjoitustyöläinen, joka on kirjoittanut kaksi kirjaa, Vuoden mutsi I ja II. Hänet tunnetaan myös Project Mama -blogistaan, jossa hän omien sanojensa mukaan jakaa subjektiivisia mielipiteitään vanhemmuudesta, kulutuksesta, politiikasta, tyylistä ja kädentaidottomuudesta – huumorilla kuorrutettuna ja ilman. Kahden vilkkaan tytön äitinä hän väittää uskovansa lapsille lukemisen nukuttavaan voimaan.

Kirjaa voi toki lukea luku kerrallaan etenevänä iltasatujatkumona. Uskon kuitenkin tämän kirjan tunnetaitoja virkistävästi kehittävään voimaan enkä sen unettavuuteen. Nykyisin on tarjolla monia lapsen tai nuoren itsetuntoa lisääviä tietokirjoja ja oppaita. Katja Lahti lähestyy kuitenkin aihetta perinteisesti sadun keinoin. Traditionaalisena tyylikeinona kirjassa on kunkin luvun alaotsikossa viehättävästi kerrottu, mitä milloinkin tapahtuu sekä käytetty painoteknisesti koristeellista anfangia.

Kirja on kooltaan melko suurikokoinen (A4), vaikka sen pääpaino on selvästi tekstissä. Graafinen suunnittelija, kuvittaja ja metsäfani Annukka Palmén vastaa teoksen nelivärikuvituksesta, jonka vahvuus näkyy juuri taidokkaasti toteutetuissa luontokuvissa ehkä paremmin kuin mörököllien kuvaamisessa. Kirjan sisäkansiin on laitettu mukavat Mörököllimetsän kartat, ja hauskana yksityiskohtana mainittakoon lähes joka kuvassa mukana oleva Elo-hiiri.

Kerronta etenee soljuvasti ja mukaansatempaavasti mörökölli Pikkiksen tavoitellessa jymykiviä, joita saa aina kun on kehittänyt luonteenlujuuttaan. Jymykiven voi saada arjen tavallisissa toimissa. Kirjan loppuun on liitetty irtileikattava seitsemän rastin lista, johon lapsi voi koota omia suorituksiaan, kun on esimerkiksi uskaltanut tehdä oikein, vaikka se oli vaikeaa tai osannut pyytää anteeksi. Viimeinen kohta on mainio: Olen uskaltanut olla minä.

Teoksen vuorovaikutuksellisuutta osoittaa mahdollisuus lähettää sähköpostilla oma kertomus siitä, millaisia seikkailuja on kokenut ja millaisia rohkeita tekoja on jännittämisestään huolimatta tehnyt. Kiitokseksi saa jymykividiplomin. Suosittelen kirjaa lämpimästi, ja annan omasta puolestani jymykivet sekä Katja Lahdelle että Annukka Palménille rohkeudesta ryhtyä lastenkirjan kirjoittajaksi ja kuvittajaksi. Toivottavasti saamme lisää mörököllitarinoita!

Teresia Volotinen 5/2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s