[arvio] Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin

9789513196615_frontcover_finalRiina Katajavuori
Mennään jo naapuriin
Kuvittanut Salla Savolainen
Tammi 2017
ISBN 978-951-31-9661-5

Mennään jo naapuriin -kuvakirjan päähenkilö, kahdeksanvuotias Vellamo kertoo:

Päiväkodissa opin tervehtimään monilla eri kielillä. Jotkut päiväkodin lapsista puhuivat kotona eri kieltä kuin päiväkodissa. Myös meidän koulussa joillakin lapsille on eri äidinkieli, eri uskonto, eri ruoka tai eri ihonväri kuin minulla. Millaistakohan noissa kodeissa on? Ovikelloa soittamalla se selviää.

Kirjassa siis tutustutaan pääkaupunkiseudulla asuviin lapsiperheisiin, joilla on ”kulttuurista pääomaa monesta eri ilmansuunnasta”. Perheet ja tarinat eivät ole keksittyjä, vaan kirjan tekijät ovat oikeasti vierailleet parinkymmenen perheen kotona. Kiinnostavaa, että kirjailija Riina Katajavuori ja kuvittaja Salla Savolainen ovat kirjoittaneet ja piirtäneet myös itsensä mukaan teokseen. Se lisää todentuntua. Varsinainen tietokirja Mennään jo naapuriin ei kuitenkaan ole, vaikka se sisältääkin runsaasti tietoa eri maista ja kulttuureista. Perheet ja ihmiset eivät ole vain oman kulttuurinsa edustajia, vaan ainutlaatuisia yksilöitä.

Kirjassa Vellamo, äiti ja Salla tutustuvat muun muassa ghanalaiseen, yhdysvaltalaiseen, syyrialaiseen, vietnamilaiseen, latvialais-italialaiseen ja kreikkalais-brasilialaiseen perheeseen. Jokaisella on oma tarinansa. Ääneen kirjassa pääsevät perheiden lapset, joista nuorin on pieni vauva. Tarinat on kirjoitettu perheen eri jäsenten tarinoita yhdistellen. Fippiiniläisen Liannen äiti muutti Suomeen siivoojaksi, kun hän oli vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen. Seitsemänvuotiaana hänen äitinsä haki Liannen Suomeen ja hän meni kouluun. Ghanalaisen Eugenen isä on heimokuningas ja heillä on olohuoneessa oma valtaistuin. Vietnamilaisen Vyn mielestä Vietnam tuntuu kuumalta ja siellä on paljon ihmisiä. Suomessa taas on rauhallista ja raikas ilma. Irakilaisen Ahmedin matka Suomeen kesti 34 päivää. Nyt hän on kiinnostunut jääkiekosta ja luistelusta.

Perheiden tarinat rönsyleivät kuten puheen on tapana. Lapset kertovat vuorotellen perheen historiasta ja käynnistä uimahallissa. Lapsille tärkeitä asioita ovat koulunkäynti, harrastukset ja lelut, mutta myös kulttuuri, ruoka ja perhe. Teksteissä myös pohditaan omaa identiteettiä ja sitä, millaista on, kun omat vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen toisesta maasta. Esimerkiksi somalialaisen Salsabiilan isän mielestä afrikkalaiset ovat afrikkalaisia riippumatta, mistä maasta kukin on. Salsabiila taas ei osaa ajatella, että olisi ”afrikkalainen”. Ehkä hän on jotain somalialaisen ja suomalaisen väliltä. Leónasta taas on hassua, kuinka ihmiset puhuvat hänen islantilaiselle äidilleen suomea, mutta isälle englantia, vaikka isä on tullut Iranista Suomeen jo seitsemänvuotiaana.

Kirjan tekstit on pitkähköjä ja poukkoilevia. Selkeää, yhtenäistä tarinaa niissä ei ole. Jos pientä lukijaa alkaa kyllästyttää kuunteleminen, hän voi etsiä kuvituksista Vellamon lelusiiliä, joka piileskelee jokaisella aukeamalla.

Kirjan alussa on kartta, johon on merkitty maat, joista perheiden vanhemmat ovat kotoisin. Lopusta löytyvät myös maiden liput. Perheiden tarinat on numeroitu, mikä helpottaa kartan tutkimista ja tarinoiden yhdistämistä karttaan.

Savolainen on luonnostellut kirjan kuvitukset paikan päällä perheiden kotona. Sen huomaa, niin aidolta ja todentuntuiselta ne näyttävät. Savolainen on todella taitava kuvittamaan oikeita ihmisiä piirteineen, eleineen ja ilmeineen. Tunnelman, naurun, puheensorinan ja lasten äänet voi aistia. Myös kodit on kuvattu tarkalla silmällä. Kodit ovat yhdistelmä tavallista suomalaista sisustusta Ikea-kalusteineen ja eksoottisempia esineitä, tekstiilejä ja huonekaluja. Katajavuori kertoo Ylen Kulttuuricocktailissa, kuinka kuvittaja odotti etukäteen kodeilta värikylläistä eksotiikkaa ja lähtömaan kaikuja.

Kaikissa kodeissa oli kuitenkin suomalaisittain valkoiset seinät ja useimmissa ruotsalaisen huonekalujätin sisustus. Seinillä oli englanninkielisiä voimalauseita kuten Laugh every day. Maitoa juotiin, kurahousuja kuivattiin, hiihtoa harrastettiin ja kesää odotettiin. Tavallista suomalaismeininkiä siis.

Mennään jo naapuriin on mielenkiintoinen retki erilaisiin koteihin, joissa asuu monenlaisia perheitä. Kuten Katajavuori itse toteaa: ”Jokainen ihminen kertoo auliisti ja mielellään oman tarinansa, kun sitä häneltä pysähtyy kysymään. Jokainen kohtaaminen, jokainen tarina on erilainen ja yllättävä.” Toisaalta jokainen perhe on erilaisuudestaan huolimatta hyvin samanlainen. Kaikille kirjan perheille on tärkeää yhdistää oma kulttuuri ja suomalaisuus. Koti ja rauhassa eläminen, työnteon, päiväkodin ja koulun muodostamat rutiinit, uuden oppiminen ja mieluisat harrastukset ovat kaikille merkityksellisiä asioita.

Mennään jo naapuriin on itsenäinen jatko-osa Katajavuoren ja Savolaisen kuvakirjalle Mennään jo kotiin (Tammi 2007), jossa kurkistettiin suomalaisiin koteihin.

Jutta Setälä 1/2018

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.