Elämäkertoja vuosikymmenten takaa

Marketta Könönen

Tässä historiakatsauksessa vertaillaan, millaisia lapsille ja nuorille suunnattuja elämäkertateoksia Suomessa on ilmestynyt eri vuosikymmeninä aina 1970-luvulta alkaen.

1970-luku: seikkailijoita ja hyväntekijöitä

Kirjayhtymä julkaisi vuodesta 1977 alkaen kirjasarjaa ”Suuret seikkailut”, jossa ilmestyi seitsemän nuortenkirjaa erilaisista, hyvin miehisistä seikkailijoista ja sankareista. Ensimmäinen teos käännettiin tanskasta. Se oli Sören Koustrupin kirjoittama Tulimaan Jim, jossa kerrotaan James Darwinin matkasta Tulimaahan.

”Suuret seikkailut” -sarjan muut osat ovat kotimaisten nuorisokirjailijoiden tekemiä. Sankarit ovat kuitenkin kotimaisten lisäksi maailmalta. Kari Vaijärvi kirjoitti S. A. Andreen, Nils Strindbergin ja Knut Frænkelin epäonnisesta kuumailmapallolennosta napajäätikölle kirjassa Kotkan lento. Juhani Karvisen kirjoittama Moottorimies kuvaa Henry Fordin elämää ja sitkeitä pyrkimyksiä rakentaa jokamiehen kulkupeli, auto.

Asko Martinheimon tarina Kolme sissiä sijoittuu Isovihan aikaan. Keuruun kirkkoherran kolme vahvaa poikaa Gabriel, Juhana ja Kustaa Herpman asettuvat vastarintaan venäläisiä sotilaita vastaan puolustaessaan kyläänsä, sen ihmisiä ja rakennuksia. Uolevi Nojonen perehdyttää lukijat M. A. Castrenin tutkimusmatkoihin Siperiaan kirjassa Matkatoverit. Monipuolinen opettaja ja kirjailija Arvi Arjatsalo kuvaa kiehtovasti lentäjä Väinö Bremerin lentoja yli neljän maaosan kirjassaan OH-ABB. Kirja perustuu Väinö Bremerin muistiinpanoihin ja kirjaan. Bremerin lentokone on nähtävissä Seutulan lentokentällä. Kirjassa on runsas kuvitus.

WredeSeitsemän kirjan sarjan ainoa naisesta kertova teos on Mathilda Wrede – vankien ystävä. Aura Louhija on koonnut monipuolisen ja kiinnostavan henkilökuvan vapaaherra Gustaf Wreden tyttärestä Mathildasta. Nuoren Mathildan uskonnollinen vakaumus oli lähimmäisten auttaminen. Sattuman kautta hän päätyi vankien tukijaksi. Hän perusti vapautuneille vangeille Toivolan maatilan ponnahduslaudaksi uuden elämän alkuun. Mathildan vilpittömyys, sitkeys, halu auttaa ja vahva usko saivat monimurhaaja Matti Haapojankin kunnioittamaan Wredeä ja ystävystymään tämän kanssa.

”Suuret seikkailut” -sarjan ulkonäkö on vaatimaton. Pehmeäkantiset, ohuet kirjat esittelivät todellisten henkilöiden elämää enemmän tai vähemmän fiktiivisessä muodossa. Mustavalkoinen piirroskuvitus ja valokuvat elävöittivät tarinoita. Teksti on muokattu helppolukuiseksi. Kieli on selkeää, rivit lyhyitä ja kirjasintyyppi hyvää lukea.

Aura Louhija kirjoitti Mathilda Wreden lisäksi toisenkin vaikuttavan elämäkerran. Hans Christian Kertomus satukuninkaan nuoruusvuosista ilmestyi 1979 WSOY:n kustantamana. Lapsesta asti Hans Christian Andersen oli varsinainen tarinankertoja ja näkijä. Andersenin elämä köyhästä suutarin pojasta rakastetuksi kirjailijaksi muistuttaa paljon monen suomalaisen kirjailijan taivalta. Intohimo oppimiseen, sitkeys, vilkas mielikuvitus, nälkä, peräänantamattomuus ja muutamat tielle sattuneet ymmärtävät ja avuliaat ihmiset ovat tuottaneet meillekin Aleksis Kiven kaltaisia suuruuksia.

Kielen ja kirjallisuuden merkkihenkilöitä 1980-luvulla

Sammatin Elias1980-luvulla Suomessa ei juurikaan ilmestynyt lapsille ja nuorille suunnattuja kaunokirjallisia elämäkertoja. Opettaja, kirjailija Arvi Arjatsalo ryhtyi korjaamaan tätä puutetta. Elias Lönnrotin elämästä kertova Sammatin Elias Elias Lönnrotin elämänvaiheita kouluvuosista ensimmäisiin runonkeruumatkoihin ilmestyi vuonna 1982. Luin kirjan sen ilmestyessä, ja se teki suuren vaikutuksen. Siksi jännitti lukea kirja uudestaan. Kirjan lumo oli yhtä suuri kuin vuosikymmenet aikaisemmin.

Sammatin Elias on taidokas kirja. Tarina alkaa hontelon Eliaksen ja hänen isänsä kyläräätäli Fredrik Lönnrotin hiihtomatkasta Laakspohjan kartanosta kotiin. Isä on vihainen ja laulaa pilkkarunoa itarasta isännästä. Elias putoaa jäihin ja suree kontissa olevan kirjan kastumista.

Vahvoilla ja tarkoin valituilla tuokiokuvilla ja loistavalla dialogilla Arjatsalo kuljettaa lukijan läpi Eliaksen koulutaipaleen. Ensimmäinen kannustaja koulutielle on isoveli Henrik. Elias aloittaa Tammisaaren pedagogiossa 12-vuotiaana. Suomenkieliselle Eliakselle ruotsinkielinen opetus on vaikeaa. Ruotsin kielen hankaluus oli nousta esteeksi myös 14-vuotiaan Eliaksen pyrkiessä Turun katedraalikouluun. Latinan oppiminen oli hänelle helpompaa kuin ruotsin.

Rahanpuute lannisti ahkeran opiskelijan ja ilman Sammatin kappalaisen apulaista Juhana Lönnqvistiä Elias olisi lopettanut opintonsa Turun katedraalikoulussa 16-vuotiaana. Lönnqvistin opettamana ja kannustamana Elias pääsee Porvoon lukioon. Latinan taito tuo hänelle pestin Hämeenlinnan apteekkiin. Ahkera Elias pärjää hyvin ja pääsee tutustumaan Uuteen Pharmacopea Fennica I:een. Muutenkin latinan kieli avaa Eliakselle uusia väyliä. Apteekkarin vävy järjestää hänelle yksityisopetusta. Parin vuoden apteekkiuran jälkeen Elias pyrkii ja pääsee Turun yliopistoon 21-vuotiaana. Kesäisin hän toimii professori Törngrenin kasvattipojan kotiopettajana Laukon kartanossa. Lönnrotin latinankielinen väitöskirja Väinämöisestä valmistui helmikuussa 1827. Samana vuonna Turun yliopisto tuhoutui tulipalossa. Lönnrot jatkoi opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistui lääkäriksi 28-vuotiaana.

Tie kyläräätälin pojasta runonkerääjäksi, tutkimusmatkailijaksi, Kalevalan kokoajaksi, kirjakielen luojaksi, lääkäriksi ja arvostetuksi suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi oli vivahteikas ja vaatelias. Arjatsalo on tehnyt paljon taustatyötä kirjaansa varten ja saanut tarinan elämään niin, että lukija huomaamattaan oppii paljon luokkayhteiskunnasta, ystävyydestä, ihmisistä, ihmisyydestä ja kansan viisaudesta. Arvi Arjatsalo sai kirjallaan Sammatin Elias Topelius -palkinnon vuonna 1982.

TopeliusSeuraavaksi Arvi Arjatsalo kirjoitti Sakari Topeliuksesta. Topelius Kertomus Zachris Topeliuksen elämästä ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1988. Kirjassa on kuusi lukua: ”Lapsuudesta opintielle 1929–1832”, ”Runebergin oppilaana 1832–1833”, ”Ylioppilaselämää ja jatko-opintoja 1833–1842”, ”Työssä ja toimessa 1842–1878”, ”Viimeiset vuosikymmenet 1878–1898” ja ”Elämänvaiheita ja tuotantoa 1818–1898”.

Topeliuksen isä Zacharias Topelius oli lääkäri ja kansanrunouden kerääjä. Perheen äidinkieli oli ruotsi. Perheen lapsilla oli kotiopettaja, ja Zacharias lähti Uudestakaarlepyystä Ouluun kouluun 11-vuotiaana. Koulukortteeri löytyi sedän perheen luota. Luokan nuorimpana Kukon eli Zachariaksen osa ei ollut helppo. Poika lukee valtavat määrät kirjoja, kiitos tätien kotiinsa perustaman lainakirjaston. Topelius myös kirjoittelee tarinoita kotiin pikkusiskolle ja järjestää näytelmiä ja taisteluja tekemillään paperinukeilla. Hän ystävystyi viisi vuotta vanhemman luokkatoverinsa, kirjallisuudesta kiinnostuneen Matthias Castrenin kanssa.

Matthias asuu myös Runebergin luona, kun Topelius muuttaa Runebergin yksityisoppilaaksi Helsinkiin.  Hän valmistuu ylioppilaaksi 15-vuotiaana. Topeliuksen ja Lönnrotin elämät risteävät, kun Runeberg kertoo Lönnrotin saaneen innostuksen lähteä tutkimaan Vuokkiniemen ja Arkangelin runoseutuja Zacharias Topeliuksen isältä. Siinä missä Lönnrotin oli vaikea oppia ruotsia, Topeliukselle oli puolestaan suomen kieli hankalaa.

Arvi Arjatsalo jatkaa kertomusta Topeliuksen elämästä mielenkiintoisesti mutkineen, murheineen, onnen ja ilon hetkineen. Erityisesti jäi mieleen kohta, jossa Topelius selittää sadun olemusta. Opetuksen tulee kätkeytyä tarinaan luonnollisena kuin tuoksu kukkaan. Lapselle on suotava ilo itse löytää ja hyväksyä se. Pahuuden on myös Topeliuksen mukaan aina lopuksi saatava tuomionsa, hyvän taas palkkionsa.

Teoksen viimeiseen lukuun on kirjattu merkittäviä vuosia Topeliuksen elämästä ja tuotannosta. Vieressä kulkee palsta, jossa kerrotaan, mitä niinä vuosina on tapahtunut meillä ja maailmalla. Siellä on yllättäviä rinnastuksia.  Vuonna 1860 Suomi sai oman rahan, markan, Vänrikki Stoolin tarinat II ilmestyi ja Topelius kirjoitti oopperatekstin Kypron prinsessa. Vuonna 1862 Suomen ensimmäinen junarata Helsinki–Hämeenlinna valmistui ja Topeliuksen tytär Rosa Emilia kuoli. Vuonna 1863 saatiin kieliasetus Suomessa, neekeriorjuus lopetettiin Yhdysvalloissa ja Topeliuksesta tuli Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professori. Vuonna 1872 Suomi sai koulujärjestyksen, ja Topeliuksesta tuli Helsingin yliopiston vararehtori. Vuonna 1879 Suomelle turvattiin täydellinen elinkeinovapaus ja Topelius muutti Sipoon Koivuniemeen. Niin vähänkö aikaa on monesta tärkeästä, nykyään itsestään selvästä asiasta!

1990-luvulla runsaasti elämäkertoja naisista

Siperian kutsuArvi Arjatsalon kolmas elämäkertaromaani Siperian kutsu – Kertomus M. A. Castrenin kahdesta tutkimusmatkasta ilmestyi postuumisti vuonna 1991. Matias Castren teki kaksi pitkää Siperian matkaa, ensimmäisen vuosina 1841–1844 ja toisen vuosina 1845–1848. Kirja perustuu sekä Castrenin omiin muistiinpanoihin että runsaaseen lähdekirjallisuuteen.

Ensimmäisen pitkän tutkimusmatkansa Matias Castren aloitti yhdessä Elias Lönnrotin kanssa. Miehet liikkuivat Suomen, Norjan ja Venäjän Lapissa vuosina 1841–1842. Kielitieteilijä Castren oli kääntänyt Kalevalan ruotsiksi ja saanut siihen ja tutkimusmatkaan pienen apurahan. Castren oli kiinnostunut kielen rakenteista ja kieliopista, kun taas Lönnrotilla on tekeillä Suomen sanakirja ja kiinnostus samojedien kansanrunouteen. Arkangelissa miesten tiet eroavat. Arjatsalon perehtyneisyys, luistava replikointi sekä ilmaisun voima ja lämpö tekevät hänen kaikista kolmesta elämäkertateoksestaan kiinnostavia ja uskottavia.

Muut 1990-luvulla ilmestyneet nuorille suunnatut elämäkerrat ovat merkittävistä naisista kertovia. Taitava historiallisten kirjojen tekijä Raili Mikkanen julkaisi kirjat Iida Aalbergistä vuonna 1990, Miina Sillanpäästä vuonna 1996 ja Aurora Karamzinista vuonna 1998. Niistä enemmän tämän Virikkeiden numeron artikkelissa ”Tiensä löytäjät Raili Mikkasen elämäkerrallisissa nuortenromaaneissa”.

MyrskylintuMinna Canthin syntymästä tuli vuonna 1994 kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi tamperelaisen opettajan Anneli Toijalan kirja, Myrskylintu – Miinu Johnsson (Minna Canth) ja Tampere 19.3.1852–1.4.1853. Kirja kuvaa Johnssonin perheen viimeistä vuotta Tampereella ennen Kuopioon muuttoa. Tampere oli tuolloin pieni, noin 3000 asukkaan tehdaskaupunki, jossa kova työnteko, lapsityövoima, juopottelu, tappelut, taudit ja köyhyys olivat arkipäivää. Kirjan alussa Miinu täyttää kahdeksan vuotta. Hän käy Mamsellin koulua, kaikille avointa koulua, jossa yhdessä tilassa opiskelee yli sata 4–16 vuotiasta lasta. Miinu rakastaa koulua ja oppimista. Hän oppii lukemaan viisivuotiaana, laulaa kauniisti ja osaa soittaa harmoniakin. Lahjakas tyttö on myös nopea jaloistaan, nokkela ja rohkea. Hänellä on herkkä omatunto ja silmää nähdä sosiaalisia epäkohtia. Isän rohkaisut ja ylpeys tyttärestä kannustavat Miinua eteenpäin. Hänellä on vapaus lukea ja liikkua.

Kirjan etu- ja takakannen aukeamalla on Tampereen kartta. Siitä on hauska seurata Miinun aikaista kaupunkia ja kirjassa esiintyviä paikkoja. Osa kaduista ja paikoista on säilyttänyt nimensä, mutta yli puolet on nimetty uudelleen. Anneli Toijala on syntyperäinen tamperelainen ja kirjoittanut monta historiallista romaania kotikaupungistaan. Alun perin hän tarkoitti Myrskylinnun aikuisten kirjaksi, mutta syystä tai toisesta se markkinoitiin nuortenkirjana. Toijala kertoo, että samaistuminen Miinun osaan oli helppoa, koska liki sadan vuoden aikaerosta huolimatta heidän taustansa ovat samanlaiset. Annelinkin koti oli työläiskoti, vanhemmat kannustivat opiskelemaan ja panivat tytön oppikouluun ja sekä Minna että Anneli opiskelivat Jyväskylässä valmistuakseen opettajiksi. Toijala tuntee Tampereen ja sen historian ja herättää havainnoillaan pienen kaupungin henkiin. Henkilöt ovat persoonallisia ja edustavat eri yhteiskuntaluokkia. Kieli on värikästä ja replikointi elävöittää kuvailua.

Neljännesvuosisata myöhemmin, kun Minna Canthin syntymästä tuli 175 vuotta, aika oli kypsä uusille elämäkerroille ja teatteriesityksille. Vuosina 2018–2019 Minna Canthista voi lukea seitsemästä eri teoksesta, jotka on suunnattu lapsille ja nuorille.

Suurmiesten ja -naisten elämäkertoja 2000-luvulla

Kehitysvammaliitto julkaisi Opike-sarjassa kuusi helppolukuista kirjaa eri alojen suomalaisista merkkihenkilöistä. Suomalaisia viihdetähtiä ilmestyi vuonna 2000, ja siinä esitellään selkokielellä Tauno Palo, Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Katri Helena, Kirka ja Jari Sillanpää. Suomalaisia suurmiehiä vuodelta 2000 esittelee Mikael Agricolan, Elias Lönnrotin, Johan Ludvig Runebergin, J. V. Snellmanin, Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Carl Gustaf Emil Mannerheimin elämää ja elämäntyötä. Suomalaisia urheilijoita vuodelta 2000 kertoo Paavo Nurmesta, Lasse Virénistä, Marja-Liisa Kirvesniemestä, Susanna Rahkamosta ja Petri Kokosta, Jari Kurrista sekä Mika Häkkisestä. Vuonna 2004 ilmestynyt Suomalaisia presidenttejä esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Tarja Haloseen. Samana vuonna julkaistu Suomalaisia taiteilijoita kertoo Larin Parasken, Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin, Jean Sibeliuksen, Alvar Aallon, Väinö Linnan ja Tove Janssonin elämäntyötä.

Fredrika-rouvan kouluSuomalaisia suurnaisia -kirjan vuodelta 2008 on kirjoittanut Raili Mikkanen. Kirja esittelee Aurora Karamzinin, Minna Canthin, Ida Aalbergin, Mathilda Wreden ja Miina Sillanpään. Raili Mikkasen kirjoittamista  henkilöhistorioista on tässä Virikkeitä-lehden numerossa erillinen artikkeli, jossa kerrotaan myös Yrjö Wallinista, Aino Kallaksesta ja Katri Valasta kertovista kirjoista, jotka ilmestyisät 2000-luvulla.

Porvoolainen opettaja, kirjailija Maijaliisa Dieckmann on tehnyt mittavan ja arvokkaan työn kirjoittamalla lasten- ja nuortenkirjoja, näytelmiä ja satuja yli neljänkymmenen vuoden ajan. Historiallisten nuortenkirjojen tekijänä hän on maamme parhaita. Vuonna 2007 ilmestyi S&S:n kustantamana Fredrika-rouvan koulu – kertomus 1800-luvun puolivälin Porvoosta. Fredrika Runeberg pitää Rouvasväenyhdistyksessä perustettua koulua, jossa köyhimmätkin tytöt saavat oppia ja eväät parempaan tulevaisuuteen. Päähenkilönä on Kaisa ja hänen ystävänsä Maija. Kaisan isä loukkaantuu sahalla, ja tyttö jää kotiin hoitamaan pienempiä sisaruksia. Sosiaaliturva on olematon ja yleinen koulutus vapaaehtoisten hyväntekijöiden varassa. Dieckmann kirjoittaa selkeästi ja kiinnostavasti. Hänen kykynsä selittää asiat yksinkertaisesti, tiiviisti ja värikkäästi on ihailtava taito.

Runsautta 2010-luvulla

Tällä vuosikymmenellä lapsille ja nuorille suunnattuja elämäkertateoksia on ilmestynyt paljon. Maijaliisa Dieckmann jatkoi historiallisten merkkihenkilöiden elämäkertoja lapsille. Vuonna 2011 ilmestyi Satujen kuningas – Sakari Topeliuksen tarina ja kaksi vuotta myöhemmin Metsän poika tahdon olla – Aleksis Kiven tarina.

Satujen kuningas -kirja keskittyy lähinnä Topeliuksen lapsuuteen ja kouluaikoihin Oulussa. Suomenkielinen kotiapulainen Briitta kertoo jännittäviä tarinoita menneisyydestä, Topeliuksen suvun historiasta ja metsän kansasta. Sakari rakastaa tarinoita ja satuja. Ystävineen ja serkkuineen poika viettää turvallista elämää. Oulussa hän joutuu ensimmäisen kerran kohtaamaan tiukkaa ja kovakouraista koulukuria sekä luokkatoverien pilkkaa ja rökitystä. Onneksi on kirjat ja niitä riittää tätien tuhannen kirjan kokoelmassa. Viimeisessä lyhyessä luvussa käydään läpi Topeliuksen elämä aikuisuudesta kuolemaan. Lopuksi luetellaan pikku selostuksin Topeliuksen tuotantoa Maamme kirjasta suosituimpiin satuihin, lauluihin ja näytelmiin. Oli mielenkiintoista lukea rinnakkain Arjatsaloa ja Dieckmannia kertomassa Topeliuksesta.

Metsän poika tahdon olla -teos keskittyy Aleksis Kiven, alkujaan Alexis Stenvallin lapsuuteen ja nuoruuteen. Se on rakenteeltaan Satujen kuninkaan kaltainen. Dieckmann on valinnut paljon hilpeitä sattumuksia Stenvallin poikien elämästä. Välillä kärsitään nälkää ja kiusaa kouluaikana. Aleksiksen kirjallinen tuotanto ja lauseet ponnahtelevat esille pitkin tarinaa. Loppuluku Nummisuutarin Eskosta Jukolan poikiin kertoo lyhyesti Aleksis Kiven näytelmistä ja Seitsemän veljestä -kirjan synnystä. Aleksis Kiven elämän tärkeät vuodet tiivistää kirjailijan tarinan tiukkaan muutaman sivun kommentoituun pakettiin. Tärkeä ja kiinnostava kirja, joka ilmestyi 140 vuotta Aleksis Kiven kuoleman jälkeen.

Maria ja taikalyhtyKirjailija Maria Jotunista kertova elämäkertaromaani ilmestyi 2011. Leena Laulajaisen kirjoittama Maria ja taikalyhty – Romaani nuoresta Maria Jotunista, on Kaarina Kailan kansikuvan ansiosta ulkoasultaankin hyvin kaunis teos. Leena Laulajainen on taitava kirjoittaja, joka herättää henkiin kuopiolaisen peltiseppä Haggrenin perheen ja ympäristön elämän. Kirja alkaa siitä, kun perheen esikoistytär Maria täyttää neljä vuotta 1884. Suurin osa teoksesta keskittyy Marian lapsuuteen ja nuoruuteen. Teatteri ja sanat kiinnostavat nuorta Mariaa. Minna Canth asuu samassa kaupungissa ja hänen lankakaupastaan nuori lyseolainen käy ostamassa lipun Seitsemän veljestä -esitykseen. Canth lahjoittaa lipun myös Marian varattomalle ystävälle. Myöhemminkin Maria käy Minna Canthin luona juttusilla. Koulussa Maria kirjoittaa niin hyvin, että aineita epäillään kopioiduiksi. Ylioppilaaksi hän valmistuu, vaikka se vaati ”vapautuksen sukupuolesta”. Maria aloittaa opiskelut Helsingin yliopistossa. Ylioppilaselämä tuo nuoren naisen elämään paljon uusia Suomen kirjallisuudestakin tunnettuja henkilöitä. Kaiken kaikkiaan hieno kirja!

Varsinainen ruuhka elämäkertateoksia syntyi, kun Iltasatuja kapinallisille tytöille ilmestyi suomeksi vuonna 2017. Siitä alkoi innostus ja halu esitellä myös suomalaisia merkittäviä vaikuttajanaisia. Parin vuoden aikana on julkaistu monta kokoelmateosta, joissa lyhyesti esitellään merkittäviä taiteen, tieteen, talouselämän ja urheilun osaajia ja vaikuttajia menneisyydestä nykypäivään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.