Järviseutu – Beatrix Potterin koti, inspiraatio ja suojelun kohde

Merja Lammi-Rechsteiner

Beatrix Potter on parhaiten tunnettu suloisista, viktoriaanisen muodin mukaan puetuista eläinhahmoistaan. Tarinat Petteri Kaniinista, Tommi Kissasta ja pyykkiä pesevästä Rouva Siiri Sipisestä kuuluvat lastenkirjallisuuden klassikoihin, ja ne jaksavat ilahduttaa yhä uudestaan ja uudestaan yli sata vuotta niiden ensijulkaisun jälkeen. Beatrix Potterin perintö ei kuitenkaan pääty kirjoihin. Hänen rakkautensa luontoon ja eläimiin oli aina läsnä hänen taiteessaan ja hänen vaikutuksensa Englannin maaseudun ja sen eläinten suojeluun on ollut yhtä merkittävä kuin hänen ansionsa kirjailijana. Parhaiten tämän pääsee kokemaan, jos matkustaa Beatrix Potterin kotiin, Pohjois-Englannin Järviseudulle.

Bp 1
Beatrix Potterin kotimaisemat, Sawreyn kylä Järviseudulla.

Itse pääsin astelemaan Beatrix Potterin jalanjälkiä vuonna 2018, yli kahdenkymmenen vuoden kaukokaipuun jälkeen. Kasvoin Petteri Kaniinin ja hänen ystäviensä seurassa, luin heidän seikkailuistaan moneen kertaan ja katselin heidän piirrosversioitansa kuluneilta VHS-kaseteilta. Erityisesti 1990-luvun piirrossarjan alkumusiikki, jossa Beatrix Potteria esittävä Niahm Cusack kävelee Järviseudun kauniissa maisemissa, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Päätin jo hyvin varhain, että joskus teen matkan tuonne ihanaan paikkaan, jossa ankatkin käyttävät hilkkaa.

Vaikka Beatrix Potter asui suurimman osan elämästään Järviseudulla, hän kasvoi Lontoossa, joka 1800-luvun lopulla eli voimakkaasti teollistumisen aikaa. Hän syntyi hyvätuloiseen perheeseen ja sai kotiopetusta, koska sen ajateltiin olevan soveliaampi tapa järjestää tyttöjen koulutus kuin tavalliset koulut tai sisäoppilaitokset. Tämä kuitenkin tarkoitti sitä, ettei hän tavannut paljoakaan muita lapsia. Nuorta Potteria onkin kuvattu hieman ujoksi tytöksi, jonka parhaat ystävät olivat hänen kotieläimensä, joita hän tarkkaili, luonnosteli ja maalasi aina uudelleen ja uudelleen. Monet hänen kirjoistaan tutut pikkueläimet ovat jo näiden alkuaikojen teoksien kohteena, kuten esimerkiksi Penna Pupu ja Petteri Kaniini, joita hän kuljetti mukanaan talutushihnassa.

Potterin perheellä oli tapana matkustaa kesiksi pois Lontoosta ja vuokrata maalaistalo jostakin päin Englannin tai Skotlannin maaseutua. Näillä maaseuturetkillä Beatrix maalasi luonnostaan löytämiä kasveja ja eläimiä, ja kehittyi aina taitavammaksi luonnontieteilijäksi. Kun Beatrix oli noin 15-vuotias, hänen isänsä Robert Potter vuokrasi talon Lake Districtistä eli Englannin Järviseudulta. Kun nuori Beatrix Potter saapui ensi kertaa Järviseudun jylhiin maisemiin, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Yhä edelleen, yli sata vuotta myöhemmin, on helppo nähdä, miksi Järviseutu aikoinaan valloitti Potterin ja hänen perheensä sydämet. Lake District poikkeaa monin tavoin muusta ympäröivästä maaseudusta sen monimuotoisuuden vuoksi. Nimensä mukaisesti alueella on paljon vesistöä, yhteensä 14 järveä ja lampea. Englannin korkeimmat huiput, Scafell Pike, Scafell ja Helvellyn kohoavat siellä lähes tuhannen metrin korkeuteen. Nummet ja lehtimetsät vaihtelevat kumpuilevissa maisemissa ja korkeimmalla kohdalla nummet ovat rahkasammaleen peitossa.

Bp 2
Windemere-järvi

Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että Järviseutu yhä näyttää samalta kuin lähes 150 vuotta sitten. Matkustettuani sinne opin, miten vaakalaudalla sen säilyminen on ajan saatossa ollut. 1800-luvun lopulla teollistuminen ja turismi olivat vilkkaassa kasvussa ja monet luonnonkauniit maisemat uhrattiin pois uusien elämäntapojen tieltä. Tämä olisi hyvinkin voinut koitua myös Järviseudun kohtaloksi, ellei Potterin perhe olisi ystävystynyt lomallaan paikallisen kirkkoherran kanssa. Kanniini Hardwicke Rawnsley oli huolissaan Järviseudun tulevaisuudesta ja sen luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisesta. Hän päätti yhdessä kahden tuttavansa kanssa perustaa säätiön Järviseudun suojelemiseksi. Järjestön nimeksi annettiin National Trust for Places of Historic Interest or Natural Beauty, tuttavallisemmin National Trust. Rawnsleyltä Potter oppi jo nuorella iällä, kuinka tärkeää maaseutua on suojella ja tämä ajatus syöpyi hänen mieleensä. Myöhempinä vuosina Potterista tulikin Rawnleyn läheinen ystävä ja National Trustin suuri tukija.

Bp 3
Hill Topin maatila ja sen päärakennus ovat edelleen olemassa ja toimivat nykyään museona. Talon sisustus on jätetty juuri sellaiseksi kuin se oli Beatrix Potterin elinaikana, ja onkin ihana nähdä juuri se kaappikello, jonka edessä Tommi Kissan äiti kirjan kuvituksessa tepsuttelee tai se sänky, jonka yli Samuli Viiksinen vipeltää.

Beatrix Potterin tie kirjailijaksi ei ollut helppo. Hänen maalauslahjoistaan huolimatta häntä ei otettu opiskelemaan taidekouluun, koska hän oli nainen. Hänen vanhempansa eivät myöskään innostuneet ajatuksesta, että heidän tyttärensä alkaisi kirjailijaksi, vaan toivoivat hänen mieluummin solmivan hyvän avioliiton. Kun Potter sitten lopulta sai ensimmäisen kirjansa Petteri Kaniinin julkaistuksi, hän käytti siitä saamansa tulot pieneen Hill Topin maatilaan, joka sijaitsee Lake Disrtictissä Sawrey-nimisessä kylässä. Hän muutti tilalle ja alkoi kirjoittaa ja kuvittaa tarinoita uuden kotinsa ympäristöön. Kirjoissa Petteri vie kirjeen Sawreyn postilaatikkoon, Rosina Ankkanen asuu Potterin maatilalla ja pikkuiset oravat seilaavat Derwenwater-järvellä.

Muutettuaan Järviseudulle Beatrix Potter ei kuitenkaan pelkästään maalannut ja kirjoittanut, vaan ystävänsä Rawnsleyn innoittamana käytti myös paljon aikaa ja omaisuuttaan ympäristönsuojeluun. Hän osti maata, jottei sitä voitu käyttää teollisuuden tai turismin tarkoituksiin. Hän piti myös huolen siitä, että hänen maillaan tapahtuva maanviljely tehtiin luontoa säästävin, vanhanaikaisin menetelmin ja panosti viljeltävien lajikkeiden alkuperäisyyteen. Potter oli myös hyvin huolestunut paikallisen lammasrodun häviämisestä ja alkoi elvyttää melkein sukupuuttoon kuollutta herdwick-lammaskantaa omilla tiloillaan. Hän sanoi kokevansa suurinta iloa saadessaan hoitaa tilan eläimiä ja etsiskellessään kadonneita lampaita nummilta. Hänen onnistuikin saada mäkisiin maastoihin sopeutuneiden herdwick-lampaiden määrä kasvuun.

Eläintenkasvatus kiehtoi Potteria, joka oli erittäin kiinnostunut eläinten biologiasta. Jo pienenä tyttönä hän tutki ja piirsi löytämiään pikkueläinten luurankoja ymmärtääkseen paremmin niiden anatomiaa. Tämä realistinen ja elävä kuvaus on läsnä myös hänen kirjojensa eläimissä. Vaikka hänen eläinhahmonsa käyttävät pikkutakkia ja esiliinaa, eläinten kuvaus on tarkkaa, eikä eläimiä kuvata vain inhimillisestä näkökulmasta. Potterin kirjat kertovat tarinoita elämän kiertokulusta ja eloonjäämisseikkailuista. Monet kirjoista ovat myös kantaaottavia ja kyseenalaistavat ihmisen ja eläimen suhdetta, kuten esimerkiksi tarina Pauli Possusta, joka menettää kaikki sisaruksensa ja joutuu itsekin melkein syödyksi, tai tarina Rosina Ankkasesta, joka ei saa hautoa muniaan.

Bp 4
Petteri Kaniinin puutarhaa kastelemassa.

Potter julkaisi yhteensä 23 tarinaa, ennen kuin huononeva näkö ja tilanhoidolliset velvollisuudet pakottivat hänet lopettamaan kuvittamisen. Potter, jonka ensirakkaus menehtyi traagisesti, meni naimisiin vasta 47-vuotiaana naapurikylässä asuvan asianajajan kanssa. Heidän yhteisiä kiinnostuksenkohteitaan olivat Järviseudun luonnon suojeleminen ja perinneviljely. He muuttivat yhdessä Castle Cottageen, joka sijaitsee lähellä Hill Topin maatilaa. Myös Castle Cottagea, joka on huomattavasti prameampi kuin Hill Top, pääsee ihailemaan Sawreyssä, joskin vain ulkoa päin.

Kuoltuaan Beatrix Potter ei jättänyt jälkipolville vain kirjallista ja kuvallista perintöä, vaan myös 15 hänen omistamaansa maatilaa, jotka kaikki sijaitsivat Järviseudulla ja harjoittivat perinneviljelystä tai kasvattivat perinnekarjaa. Nämä ja noin 4000 eekkeriä (eli suunnilleen 1600 hehtaaria) maata Potter jätti National Trust -säätiölle. Nämä lahjoitukset muodostavat erittäin huomattavan osan koko Järviseudun nykyisestä kansallispuistosta. Lisäksi Potter jätti säätiölle Hill Topin maatilan ja asuinrakennuksen, joka nykyään toimii museona. Museosta ja sen kaupasta saadut tuotot käytetään yhä luonnon ja erityisten historiallisten rakennusten suojelemiseen.

On vaikea sanoa, kummalle osapuolelle Beatrix Potterin ja Järviseudun välinen rakkaustarina on ollut merkittävämpi. Sawreyyn Potter pystyi rakentamaan kodin ja itsenäisen elämän, josta hän oli aina haaveillut. Järviseudun upeat maisemat olivat niin hänen elämänsä kuin hänen kirjojensakin näyttämö, paikka, jossa hän oli onnellisimmillaan. Siellä ujosta tytöstä kasvoi kirjailija, kuvittaja, luonnontieteilijä, luonnonsuojelija ja maanviljelijä. Järviseutu taas ei olisi sama ilman niitä suuria ponnistuksia, joita kaniini Rawnsley ja Beatrix Potter tekivät säilyttääkseen sen ainutkertaisuuden. Vieraillessa Järviseudulla voi jopa tuntea, kuinka Beatrix Potter ja Järviseutu ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa. Minne tahansa siellä katsookin, kurkistelee jostain nurkasta pieni Petteri Kaniini.

Parhaat matkavinkit Beatrix Potterin Järviseudulle

Bp 5
Hanna Hiiri hätistelee kotiinsa tunkeutunutta mehiläistä World of Beatrix Potter-teemapuistossa.

Beatrix Potterin ensimmäinen oma koti, Top Hill Farm on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde kaikille Beatrix Potterin ystäville. Se on auki joka päivä 10-16:30 ja sen vieressä on ihana museokauppa. Talon edessä on myös värikäs puutarha, jossa kasvaa monia harvinaisia vanhoja lajikkeita. Riippuen mistä päin Sawreyyn matkustaa, maatilalle pääsee lautalla, autolla, bussilla tai kävellen. Itse päädyin vierailemaan siellä kahdesti. Toisella kerralla en edes mennyt sisälle taloon, vaan istuin vain puutarhassa kuuntelemassa maatilan ääniä. Vaikkei hanhilla ollutkaan hilkkaa kuten kirjoissa, jotain hyvin taianomaista ja rauhoittavaa Hill Topissa oli. En olisi ollenkaan yllättynyt, vaikka Petteri kaniini olisi pyyhältänyt yhtäkkiä puutarhan läpi takkiaan etsien.

Top Hillistä noin kahden mailin päässä on Hawksheadin kylä, missä sijaitsee Beatrix Potter Gallery. Siellä pääsee ihailemaan alkuperäisiä akvarellitöitä ihanan idyllisessä pikkukylässä. Myös galleria on auki joka päivä kello 10:30-16:00. Sawreyn ja Hawksheadin välinen kävelyreitti on todella kaunis, joten hyvällä säällä patikkareissu on oiva vaihtoehto.

Toinen ehdottomasti vierailun arvoinen paikka on Bowness-on-Windermeressä sijaitseva World of Beatrix Potter-teemamaailma. Tämä pienille ja isoille vieraille sopiva maailma on jaettu Potterin eri tarinoihin ja kirjojen hahmoja pääsee katsomaan aivan läheltä; eläimet ja tarinat ovat siellä tuotu eloon isoilla, yksityiskohtaisilla ja uskomattoman suloisilla eläinnukeilla. Teemamaailman kauppa on täynnä mitä ihanimpia matkamuistoja, joten matkalaukkuun kannattaa jättää paljon tilaa kotiinviemisiä varten.

Bowness-on-Windermere sopii muutenkin hyväksi tukikohdaksi Järviseutuun matkaavalle, varsinkin jos on liikkeellä lasten kanssa. Sieltä on helppo liikkua ja se tarjoaa paljon ihania pieniä majataloja, ravintoloita ja vapaa-ajan toimintaa. Sieltä käsin on myös helppo käydä vierailemassa Hill Topin museossa, Hawksheadin galleriassa ja tietysti katsella Windemere-järven upeita maisemia.

Kirjoittaja opiskelee englantilaista filologiaa ja historiaa Konstanzin yliopistossa Saksassa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Järviseutu – Beatrix Potterin koti, inspiraatio ja suojelun kohde

  1. Mielenkiintoni heräsi Petteri Kaniinia kohtaan ja katsoin You Tubesta yhden jakson ja tuttuhan se on lastenohjelmista ja ihastuttava hahmo. Nyt kirjoituksestasi löytyy syventävää tietoa hahmon synnystä ja kotimaisemista. Tutustutan meidän pikkuElsin myös Petteri Kaniinin tarinoihin tulevaisuudessa. Kiitos Merja❤️

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.