Ilmastonmuutos esiin, tunteet sanoiksi! Katsaus vuoden 2019 kuvakirjoihin

Teksti: Jaana Pesonen

Vuosi 2019 oli monipuolinen julkaistujen kotimaisten kuvakirjojen anniltaan. Tarjontaa on monen ikäisille lukijoille, ja aihepiireiltään kirjoissa käsitellään hyvin monenlaisia aiheita. Perinteisemmät aiheet, kuten luontoon ja eläimiin tutustuminen, saivat rinnalleen ilmastonmuutoksen ja ylikuluttamisen huomioivat kirjat. Kotimainen kuvakirjallisuus osoittaakin, kuinka rohkeasti ajallemme ajankohtaisiin ja merkityksellisiin aiheisiin kirjoissa tartutaan. Mukana on myös runsaasti tunteisiin ja niiden käsittelyyn liittyviä kuvakirjoja. Erityisesti kaveritaidot sekä omien tunteiden sanoittaminen näyttäisivät olevan keskeisiä aiheita. Monet kirjoista tarttuvat näihin aiheisiin hienovaraisesti ja alleviivaamatta opetuksellista sisältöä, toiset taas oppikirjamaisemmin. Kuvituksen laatua menneen vuoden julkaisuissa tarjosivat monet upeat ja persoonalliset kirjat.

Pienille lukijoille luukkuja ja värejä

Taaperoille julkaistiin perinteisiä luukkukirjoja, kuten Katariina Heilalan kirjoittamat ja Riina ja Sami Kaarlan kuvittamat Tunteet – Muumi ja Pikku Myysekä Värit– Muumi ja Pikku Myy (Tammi 2019). Näissäpahvisivuisissa kirjoissa käsitellään nimenmukaisesti niin perustunteita, kuten iloa, pettymystä ja surua, sekä tutustutaan väreihin. Muumilaakson hahmoja kuvataan uskollisesti Janssonin luomassa hengessä: Pikku Myy on rohkea ja Nipsu arka. Muumilaakson asukkaiden kasvojen tunneilmeitä ei ehkä ole helpointa lukea, mutta kuvatut tilanteet mahdollistavat tunteista puhumisen.Riina ja Sami Kaarlalta julkaistiin myös teos Muumipeikko leipoo (Tammi 2019). Tässä sarjan osassa Muumipeikko päättää leipoa kakun. Tarvitaan resepti, sekä kaikki ainekset. Luukut toimivat osana tarinaa, ja lopulta saadaan leivottua hieno kakku.

Aino-Maija Metsolan Värit ja muodot – Pieni oppijan kirja (Nemo 2019)

Aino-Maija Metsolan Värit ja muodot – Pieni oppijan kirja (Nemo 2019) on myös pahvisivuinen taaperokirja. Metsolan kuvitus toimii upeasti eri sävyisillä sivuilla, joilla sanoitetaan niin syötäviä asioita, elämiä kuin myös muun muassa ajoneuvoja. Kuvissa on retroa tunnelmaa, ja niiden pelkistetty tyyli sopii ensikirjaan hienosti. Kirja on koolta huomattavasti tavallisia ensikirjoja suurempi, eivätkä pienet kädet jaksa kannatella suurta kirjaa. Koko mahdollista kuitenkin suuret kuvat, ja runsaan kuvamäärän jokaisella aukeamalla.

Katri Tapolan ja Karoliina Pertamon Oivan tie (S&S 2019)
Vuokko Hurmeen ja Suvi-Tuuli Junttilan Leikkimään, pahvi! (S&S 2019)

Pienille lukijoille sopivia teoksia ovatmyös Katri Tapolan ja Karoliina PertamonOivan tie (S&S 2019) sekä Vuokko Hurmeen ja Suvi-Tuuli Junttilan Leikkimään, pahvi! (S&S 2019). Oivan tiessäOiva leikkii hiekkalaatikolla. Hän haluaa pitkän tien, ja hän uurastaa ja rakentaa. Tiestä tulee hieno, ja yhdessä Niilon kanssa järjestetään autot kulkueeksi. Yhdessä teksti ja kuvitus kertovat tarinaa eteenpäin. Lämpimät sävyt ja eheä visuaalinen ilme ovat ilo pienelle lukijalle. Leikkimään-sarjan toisessa osassa Leila ja Toivo seikkailevat pahvin maailmassa. Raketilla päästään kauas avaruuteen, ja paperimassaplaneetalla kohdataan erilasia rullaolioita. Pahvista luodut maisemat ja asetelmat ovat oivaltavia ja innostavat luomaan omia pahvileikkejä. Kirjan lopussa onkin muun muassa raketin ja lentokoneen askarteluohjeet.

 Autot ja ajopelit ihastuvat ja ihastuttavat

Anne Vaskon Lentopusu (Etana Editions 2019)

Myös pienille lukijoille sopiva, visuaalisesti upea Anne Vaskon Lentopusu (Etana Editions 2019) kertoo Lentokoneen ja Kirjastoauton rakkaudesta. Rakkaudesta seuraa myös harmia: ’Menkää muualle pussaamaan’ sanovat jotkut rakastuneille. Yhteinen matka kuitenkin päättyy, ja tule poru ja muttereiden kiristys. On pilvistä ja synkkää, kunnes sataa lentosuukkoja. Nonsense-tyylinen teos on kaunis tarina välittämisestä ja ikävästä. Kirjassa on paksummat sivut, ja siinä yhdistyy leikkisästi ja tyylikkäästi erilainen typografia.  

Lauri Hirvosen Pei ja Ryhveli pelastajina (Mäkelä 2019) kertoo Peistä ja Ryhvelistä, toimeliaasta kaksikosta, joka ihailee hurjan paljon palopelastajia ja heidän alustaan. Tarina on sarjan toisen osa. Me rakentavat avaruuskoira Tuuren kanssa oman menopelin, ja päätyvät myös hieman pulaan, sillä laitteen nosturista unohtuu peruutusnappi. Autoja ja erilaisia menopelejä käsittelevät kirjat ovat yhä harmillisen usein suunnattuja oletetuille poikalukijoille. Onkin hienoa, että Pei ja Ryhveli ovat touhukkaita ja rohkeita, sekä sukupuoleltaan ei-binäärisiä. Myös rohkeus ja itseensä uskominen on tärkeää kuvata kuuluvan kaikille lukijoille sukupuoliin katsomatta.

Salla Savolaisen kuvittama ja Emelie Andrénin tekstittämä Eeron traktorikoulu (Otava 2019) tarjoaa auto- ja ajopelikirjoihin omanlaisensa ja hauskan lisän. Eero Karhunen asuu maatilalla monenlaisten eläinystävien kanssa. Eräänä päivänä hän saa idean, joka liittyy hänen suureen rakkauteensa, traktoreihin: Hän päättää perustaa traktorikoulun. Eero odottaa jännittyneenä, kun aloituspäivänä paikalle ilmestyy onneksi monta osallistujaa. Eero ilahtuu, ja aloittaa heti oppitunnit. Hän puhuu traktoreista pitkään, niin pitkään, että kaikki oppilaat alkavat jo väsyä. Oppilaat nimittäin haluaisivat päästä oppimaan traktoripujottelua, lajia, jossa Eero on maailmanmestari. Kerta toisensa jälkeen Eero kieltäytyy opettamasta pujottelua, sillä hän pitää sitä liian vaarallisena ja haastavana. Eeron oppilaat kuitenkin yllättävät hänet, sillä lumen peittäessä kadut paksuun kerrokseen, oppilaat tulevat auttamaan auraamisessa. Eeron jääräpäisyys, mutta myös lempeys, tulee eläväksi ilmeikkäässä kuvituksessa.

Taaperot äidin kanssa

Pumpulibussi ajaa ohi (Karisto 2019)

Asetelma, jossa äiti ja taapero muodostavat kahdestaan perheen, toistuu hyvin samankaltaisena useassa vuoden 2019 kuvakirjassa. Aino Louhen kuvittamassa ja Eppu Nuotion kirjoittamassa Tämä vai tuo? -kirjasarjassa esitetään juuri äiti ja taapero. Sarjan neljännessä osassa Metsäretki (Bazar 2019) päähenkilö Fiinu on jo kuitenkin kasvanut koululaisen ikään, mutta perheen elämässä on mukana myös pieni sisarus. Metsäretkellä luontoa ihmetellään ja tutkitaan yhdessä kaikin aistein. Katri Tapolan kirjoittama Pumpulibussi ajaa ohi (Karisto 2019) on nimensä veroinen kuvakirja, jossa pehmeisiin ja herkkiin kuvituksiin yhdistetään taaperon huomiota arkisista, mutta samalla ihmeellisistä asioista. Yhdessä äiti ja lapsi heräävät uuteen päivään, syövät aamiaista ja muun muassa matkaavat pyörällä päiväkotiin. Kaikki päivän tapahtumat on kuvattu taaperon näkökulmasta, mikä tekee arkisistakin asioista, kuten kylvystä, jännittäviä. Nämä kirjat jakavatkin yhteisen tavan näyttää äidin ja lapsen arkea tavallisten asioiden kautta, niin iloissa, kun myös harmituksissa.

Anna Krogeruksen ja Erika Kallasmaan Muttinen ja äiti (WSOY 2019)

Anna Krogeruksen kirjoittama Muttinen ja äiti (WSOY 2019) on sarjan avausosa. Eräänä päivänä Muttisen äiti ei jaksa olla enää äiti. Myöskään Muttista ei huvita olla enää vauva, ja he päättävät vaihtaa osia. Äiti makaa viltillä ja katselee, kun Muttinen touhuaa keittiössä. Äitiä nukuttaa kovasti, ja hän ummistaa hetkeksi silmänsä. Tarinan tapahtuvat tempaavat pienen kuulijan täysin lumoihinsa. Onnellisen lopun tuoma helpotus näyttäytyy esimerkiksi pienen kuulijan haluna itse toistaa äidin sanat ”ei ole mitään hätää”. Erika Kallasmaa luo leikkisät kuvat, joissa Muttisen ja äidin ilmeet korotustuvat. Pienelle lukijalle Muttisen suuret silmät ja aistikkaat ilmeet mahdollistavat tarinaan eläytymisen. Vuorotellen hämmästys, säikähdys ja helpotus loistavat Muttisen kasvoilla. Oman hauskan lisän kuvitukseen tuo myös perheen kissa, jonka ilmeet ovat paljon kertovia, varsinkin Muttisen päästessä vauhtiin kotitöissä. Tekstin rytmi sekä sijoittelu tiiviiseen yhteispeliin kuvituksen kanssa kruunaavat tämän hienon tarinan.

Luonto ja eläimet keskiössä –  huoli ympäristön tilasta kasvaa

Jenni Erkintalon Mato ja meri (Etana Editions 2019)

Erilaisia tekniikoita yhdistelevä Jenni Erkintalon Mato ja meri (Etana Editions 2019) on tyylikäs ja eheä tarina, joka kertoo alleviivaamatta merten saastumisesta ja aikamme kulutusinnosta. Tarinassa Mato haaveilee olevansa kala. Ensin Mato lähtee matkalle muovinpalasella, mutta nähdessään avunpyyntöviestin kelluvassa pullossa, se pian vaihtaa isompaan kulkuvälineeseen, ja pyrkii valtamerta kohti. Madosta tulee vauhtisokea, ja se haluaa aina vain entistä isomman ja nopeamman veneen. ’Mitä nopeampi, sen parempi. Mitä komeampi, sen parempi.’ Mutta muistaako Mato enää matkansa syytä? Kimmeltävää merta ihaillessaan Mato päättää käydä katsomassa kaloja. Hän tapaa Keltaisen kalan, joka kertoo kalojen ahdingosta. Uuden ystävyyden myötä Mato tutustuu mereen ja sen tilaan tarkemmin. Myös Ulla Sainion Karhu ja Kettu – Matkalla pohjoiseen (Aurinko Kustannus 2019) käsittelee ympäristön ja luonnon tilaa.  Ilmastonlämpenemistä tarkastellaan talvea kaipaavien eläinten kohtaloiden kautta. Tarinan alussa Karhu haluaisi pilkille, mutta aina vain sataa vettä. Yhdessä Karhu ja tämän ystävä Kettu matkaavat pohjoiseen, sillä he haluavat kokea lumen ja talven. Matkalla mukaan liittyy myös siili, hiiriä sekä naali. Lopuksi juhlitaan pientä kuuttia, ja samalla pohditaan, kuinka talvi ei ole pelkkää hauskuutta, vaan osalle eläimistä tarpeen uutta elämää varten. Tunnelmissa ja sävyissä edetään pimeästä valoisaan ja kirkkaaseen, ja teksti on sommiteltu elävästi osaksi kuvia.

Johanna Lumpeen Viidakon väki ja suuri muutto (Otava 2019)

Viidakon väki ja suuri muutto (Otava 2019) on Johanna Lumpeen ensimmäinen oma kuvakirja. Ilmastonlämpenemiseen kantaaottava, ja sen oivaltavasti tekevä teos esittelee ystävykset Korneliuksen, Kanaemon ja Raidan. Tarinan alussa viidakko alkaa ensin tulvia, jota seuraa kuivuus, ja vielä lisäksi suuri tulipalo. Eläimet joutuvat jättämään kotinsa, ja lähtemään meren yli matkalle. Kaupungissa, johon se saapuvat, ei ole luontoa eikä puita, vaan vihaisia kaupunkilaisia, jotka eivät voi sietää ystävyksiä, koska nämä eivät tunne kaupungin sääntöjä. Uusi ystävyys Kissa Leibovitzin kanssa johtaa yhteiseen talohankkeeseen. Tarina ilmastopalolaisista on ajankohtainen, ja kuvitus sisältää oivaltavalla tavalla kannanottoja, kuten jääkarhun kyltti ’Jäätiköt sulavat!’ sekä norpan kyltti ’Saimaa takaisin norpille!’. Lumpeen kuvitus on veikeää ja värikästä.

Ihmisen rooli eläinten sukupuutossa on esillä myös Anna Härmälän Postikortteja mummi muuttolinnulta (S&S 2019). Tarina käynnistyy, kun pikkulintu Pii alkaa saada postikortteja mummiltaan, joka on sadoissa eri maissa matkaava muuttolintu. Kortteja saapuu niin Kreikasta, Ranskasta, Italiasta, Intiasta kuin muun muassa Tansaniasta. Korteissa kerrotaan lyhyitä kuvauksia elämästä eri puolilla maapalloa, ja jokaisen maan kortissa on tervehdys myös maan valtakielellä. Korteista myös opitaan vakavimmista asioista, kuten sarvikuonojen uhkaavasta sukupuutosta: ’Juttelin erään mukavan sarvikuonon kanssa, ja sillä on vain pari serkkua, ei juuri lainkaan muuta perhettä. On raskasta, kun menettää rakkaita läheisiään’. Lopussa mummi saapuu kotiin, mutta Pii ehtiikin jo itse matkustaa New Yorkiin, josta lähettää mummilleen kortin. Mummi päättää perustaa matkatoimiston, joka vie ystäviä ympäri maailmaa tutustumaan Suomen nähtävyyksiin.

Reetta Niemelän ja Karoliina Pertamon Kimalaisen postitoimisto (Karisto 2019)

Luonnon ja ympäristön kauneudesta kertova Kimalaisen postitoimisto (Karisto 2019) ottaa myös kantaa ympäristön tilaan. Reetta Niemelän teksti ja Karoliina Pertamon herkkä, mutta samalla runsas kuvitus kertoo puutarhan eläimistä ja kasveista, jotka kirjoittavat kirjeitä toisilleen. Kimalainen toimittaa kirjeitä perille, ja samalla se päätyy erinäisiin seikkailuihin, kuten kylmän veden vangiksi suureen saaviin. Onneksi puutarhaa hoivaa puutarhuri, joka pelastaa Kimalaisen vedestä. Samalla opitaan puutarhan erilaista vuodenajoista, keväästä alkaen aina talviunen alkamiseen.

Suhde luontoon näyttäytyy Maikki Harjanteen teoksessa Minttu ja raparperivaras (Otava 2019) ennen kaikkea luonnon ja eläinten tutkimisena. Klassikkosarjan uudessa osassa Minttu ja Ville ryhtyvät leipomaan raparperipiirasta mummon kanssa, mutta raparperista on puutarhassa jäljellä vain lehdet. Lapset alkavat selvittää mihin raperi on kadonnut. Lukija pääsee mukaan etsintämatkalle, sillä mukana on tehtäviä, kuten suurennuslasin etsiminen lipaston laatikosta löytyvien tavaroiden seasta. Lapset pohtivat eri eläinten syömiä ruokia, ja samalla myös opitaan tunnistamaan eri eläinten jälkiä.

Aina kasveista ja kukista nauttimiseen ja iloitsemiseen ei tarvita metsä- tai puutarharetkiä. Sanna Pelliccionin Onni-poika -sarjan osassa Onni-poika ja parvekeviidakko (Etana Editions 2019) helmikuun harmautta vastaan perustetaan parvekkeelle puutarha. Ensin istutetaan siemeniä ja sitten odotetaan. Pian purkeista pursuaa vihreää, ja kasvinalkuja tutkitaan tarkkaan. Kesästä tulee kuuma ja kasvien hoitamisessa on työtä. Parvekkeelle kasvaa kuitenkin kokonainen kasvien viidakko, ja äitiäkin ihan itkettää, kun Onnin istuttamat voikukat tuovat niin paljon iloa.

Sankareita ja merirosvoja – moninaisia rooleja tytöille

Johanna Hulkon ja Marjo Nygårdin Hurja Maija (Karisto 2019)

Suomalaisissa kuvakirjoissa on viime vuosina esitelty entistä moninaisempia rooleja tytöille. Myös useissa vuoden 2019 kuvakirjoissa tytöt ja naiset saavat olla vahvoja ja itsevarmoja. Johanna Hulkon ja Marjo Nygårdin Hurja Maija (Karisto 2019) tutustuttaa lukijan päiväkotiryhmään, jossa on tulossa naamiaiset. Ryhmässä työskentelevä aikuinen, Lissu, olettaa kaikkien ryhmän tyttöjen haluavan olla prinsessoita. Kotona Maija ja tämän hyvä ystävä Samuliina kokeilevat prinsessa-asuja ja Maijan äiti laittaa heille huulipunaa ja poskipunaa: ’Kauneuden eteen pitää kärsiä’, äiti sanoo. Aikuisten vanhanaikaisista oletuksista huolimatta Maija ja Samuliina ovat omapäisiä ja rohkeita, ja pukeutuvat merirosvoiksi. Kirja sopii myös pienemmille lukijoille, sillä tekstiä on vähän ja kuvat ovat värikkään eläviä.

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin Ellen! Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit (Teos, 2019)

Vahvojen suomalaisia naisia esittelevä Suomen supernaisia -sarja jatkuu Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin yhteistyönä. Sarjan toisessa osassa Ellen! Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit (Teos, 2019) tutustutaan taidemaalari Ellen Thesleffin elämään. Lukija oppii Ellenin omaperäisyydestä, ja epänormatiivisuudesta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa heti teoksen alussa: ’ Naisen on hankala ryhtyä taiteilijaksi Ellenin aikana. Naisilta odotetaan, että he menevät naimisiin, tekevät lapsia ja unohtavat taiteen tekemisen. Mutta Ellen ei sellaisesta piittaa. ”Minä olen taiteilija – siinä kaikki, Ellen kirjoittaa siskolleen Thyralle.’ Teksti on ajoittain lyyristä, niin kauniisti Ellenin maalaustyylin kehittymisestä kuvataan. Ellenin tarinan myötä lukija oppii pilkahduksen verran myös ensimmäisestä maailmansodasta. Kuvitus on upea ja kuljettaa lukijaa erilaisiin paikkoihin ja tunnelmiin. Ellen!-teos esitellään myös vuoden 2019 tietokirjoja käsittelevässä jutussamme.

Kapeisiin sukupuolirooleihin otetaan kantaa myös Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu, Patu ja kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja (Otava 2019) Kyseessä on 17:s Tatu ja Patu -sarjan osa. Alussa veljekset ja Veera potevat tekemisen puutetta, ja päätyvät kertomaan tarinoita toisilleen. ’Minä keksin, kerrotaan tarinoita – mitä oudompi ja jännempi, sen parempi!’ Vuorotellen he kertovat toisilleen erikoisia tarinoita esimerkiksi Jyväskylän jähmettyneistä salamoista, oudoista lahjoista ja salaperäisestä vaa’asta. Tarinat on kirjoitettu loppusointumuotoon, ja tämä tuo oman hauskan lisänsä niihin. Kuten aiemmissakin Tatu ja Patu -sarjan kirjoissa, tässäkin käännetään hauskalla tavalla kulttuurisia tapoja ja normeja päälaelleen; Alli saa syntymäpäivälahjaksi otsarypyt, joita juhlissa mallataan kaikkien vieraiden yllä. Tarinoissa hyödynnetään myös klassisia henkilöitä, kuten ukkosenjumala Thoria tai Vlad seivästäjää, joista syntyy kertomukset Kirppu-Thorista ja Vlad Selittäjästä. Huomionarvoista on, että useissa tarinassa esille pääsevät naissankarit, kuten neljä rohkeaa naista, jotka pelastavat salamoiden vangiksi jääneen Kallen. Parhaiten postmoderni ote kuvituksen ja tekstin ristiriitaisena suhteena toimii tarinassa Kapinoiva kuvitus, jossa runon Tytteli Pytteli tyttö esiintyy ensin söpönä mekossa ja palmikot ojossa. Runon edetessä tytön kerrottaan muun muassa leipovan kakkua ja olevan kiltti, suloinen piltti. Kapinoivassa kuvituksessa lukija kuitenkin näkee, kuinka jokaisen runoon säkeen kohdalla tyttö suuttuu tekstille entistä enemmän, heittää jauhot maahan, ja lopulta hyppii sanat lyttyyn.

Vahvan tytön mallia näyttää myös Prinsessa Pikkiriikin neljäs osa. Hannele Lampelan ja Ninka Reitun Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys (Otava 2019) keskittyy sääntöihin ja niiden noudattamiseen. Pikkiriikki pistää tuulemaan, ja hän leikkaa lettinsä juuri ennen kerhon valokuvauksen alkua. Tämän lisäksi hän työntää tyhmät kukkapinnit nenäänsä. Kirja sisältää monta hauskaa ja oivaltavaa tarinaa, joissa pohditaan muun muassa sopivaa käytöstä ruokakaupassa. Aiheet on valittu niin oivaltavasti oikeasta elämästä, että hauskuutta riittää eri ikäisille lapsille sekä myös aikuiselle. Kieli on leikkisää, ja kuvailut kuten ’kakanruskea toppakypärä’ tekevät lukemisista entistä hauskempaa. Kuvitus on värikästä ilmeikästä ja tukee tarinoita hyvin. 

Tunteet ja niiden tunnistaminen ja sanoittaminen

Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon Kerro minulle kaunis sana (Karisto 2019)

Tunnetaidot näyttäisivät olevan nouseva aihepiiri kuvakirjoissa. Tunteiden sanoittamista sekä muiden tunteiden ymmärtämistä käsitellään niin hienovaraisesti kuin myös suoremmin, siis selkeästi opettavalla tyylillä. Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon Kerro minulle kaunis sana (Karisto 2019) onnistuu herkkyydellään ja oivaltavuudellaan tarkastelemaan hankalia ja ikäviäkin tunteita ilman osoittelevaa ja ylipedagogista otetta. Jaakon kotona on ikävää olla: ”pääni poksahtaa pian. Se pursuaa rumia sanoja. Meidän koti on täynnä niitä.” Tästä syystä Jaakko lähtee etsimään kauniita sanoja. Niitä kertovat hänelle niin naapuri, lähikaupan myyjä kuin myös roskis ja aidan takan hiipivä mustavalkoinen kissakin. Jaakko saa mukaansa hyvin erilaisia sanoja: lumihiutale, Arsenal, kiitos, lukutoukka ja muun muassa maukas. Isoa aihetta, vanhempien riitelyä ja siitä seuraavaa pahaa mieltä, käsitellään hienovaraisesti ja herkästi. Kuvitus ja teksti täydentävät toisiaan, ja eri aukeamilla ilmassa ja maassa sekä ihmisten ja eläinten välillä leijailevat kirjaimet muistuttavat kauniisti, miten sanoilla on merkitystä. Miten kaunista ja hauskaa kieli onkaan!

Nina Pirhosen teoksessa Leo leijona sanoo ei! (Otava 2019)

Omien tunteiden tunnistamista harjoitellaan myös Nina Pirhosen teoksessa Leo leijona sanoo ei! (Otava 2019). Leo haluaa toimia itse; hän haluaa pestä hampaat itse, ja päättää millaista puuroa syödään ja mitä leikkiä leikitään. Pyöräretkellä hän haluaa itse ylittää autotien, vaikka isä kieltää. Isä joutuu karjahtamaan lujaa, ja Leo säikähtää ja pysähtyy. Leoa itkettää, mutta isä lohduttaa. Tarina kuvaa hienosti pienen itsenäistyvän lapsen kamppailua omatoimisuuden kanssa: ’Oli vaikea tietää, mitä kaikkea ihan varmasti osasi ja mitä ei.’ Harmistua saa, eikä se ole vaarallista, niin äitikin opettaa Leolle. Kuvituksessa on retroa, mutta samalla modernia tunnelmaa.

Myös Maria Kuutin tekstittämässä ja Saara Söderlundin kuvittamassa Onni ja Aada päiväkodissa-kirjassa (Karisto 2019) pohditaan tunteita. Onni aloittaa päiväkodin, ja se jännittää. Päiväkodissa Onni tuntee olevansa ulkopuolinen, sillä muilla on tutut leikit ja kaverit. Päiväkodin aikuiset ovat kuitenkin osaavia kasvattajia, ja yksi hoitajista, Piia, antaakin tehtävän: ’Jos huomaatte jonkun jolla ei ole vielä kaveria, pyytäkää hänet mukaan leikkiinne.’ Kirjassa käydään läpi päiväkodin arkea, kuten ruokailu ja ulkoilu, ja näin kirja sopiikin hyvin juuri päiväkodin aloittamiseen.

Tunteiden sanoittamista harjoitellaan niin ikään Ninka Reitun luoman sarjan kolmannessa osassa Silloin kun on superolo (Otava 2019). Kirja kertoo hyvistä ja huonoista päivistä ja mielikuvituksen voimasta. Tarinassa pohditaan mitä tehdä, kun tulee paha mieli, kun ei pääse leikkiin mukaan. Toisaalta tunnustellaan miltä tuntuu ilo: ’kuplina vatsassa ja päässä, se kihelmöi varpaissa saakka’. Kirja tarjoaa hauskalla tavalla tukea tunteinen sanoittamiseen ja niiden käsittelyyn.

Tunnetaitokirjallisuus näyttää lisääntyneen huomattavasti. Osa kirjoista on aiheen käsittelyssään hienovaraisempia, ja toisissa taas asiasisältö nousee keskiöön. Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin kirjoittama Fanni ja rento laiskiainen – stressin säätelyyn ja rentoutumisen harjoitteluun (Kumma 2019) opettaa nimensä mukaisesti keinoja stressinpoistoon ja rentoutumiseen. Fanni on tunteellinen elefantti, jonka ystäviä ovat tiikeri Ralf sekä mustajoutsenet Lilli ja Lenni. Tulevien tanssiaisten järjestelyt saavat ystävät ärtyneiksi. Laiskiainen neuvoo ja ohjeistaa rentoutumisharjoituksen. Kirja sisältää mittavan osion tunnetaidoista, mukaan lukien lapsen stressistä. Lopussa on myös tehtäviä, eriteltyinä lapsen kanssa tehtäviksi sekä aikuisille omia vinkkejä. Linnea Bellaminen kuvitus on lempeää ja eläimet ilmeikkäitä. 

Anne-Maria Kuusela luoma Ympyräiset-sarja on myös vahvasti opetuksellinen sarja tunnetaitojen opetteluun. Sarjan uusin osa Siro Saparon Iso moka (Mäkelä 2019) käsittelee ratkaisukeskeisyyttä. Ympyräisten tiedekerho lähtee avaruusseikkailulle. Jokaisella sen jäsenellä on oma tärkeä tehtävänsä, kuten karttojen tutkiminen tai radioliikenteestä huolehtiminen. Raketissa Siru Saparo innostuu siivoamaan, ja kääntää vahingossa ohjaamon nappuloita. Kirja kutsuu pohtimaan omia eritystaitoja, sekä virheitä ja mokia, ja niistä oppimista. Lopussa on sivunmittainen ohjeistus tunnetaitokeskusteluihin. Ympyräisten kuvituksen on tehnyt Matias Teittinen.

Ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä

Välillä mielikuvitus tulee avuksi, kun tarvitaan voimia ja itseluottamusta. Hännänkääntötemppu (Karisto 2019) on Hertta Vierulan esikoiskirja. Sannaa harmittaa, sillä aikuiset eivät ymmärrä häntä. Eräänä päivänä hänelle kasvaa häntä. Se tuo rohkeutta, ja siihen voi myös haudata kasvot, jos itkettää. Oivaltava kirja kertoo lapsen peloista ja rohkeudesta. Teemu Juhanin kuvitus tekee eläväksi lapsen mielikuvituksen. Kuvissa pelko on synkkää, ja välillä mielen valtaa sotku. Hirvivaarin ihmeellinen löytö (Karisto 2019) kertoo, kuinkakeväällä lumen sulaessa, Hirvivaari löytää metsästä erikoisen möykyn. Koska se ei tiedä mikä möykky on, se lähtee kysymään muilta metsän eläimiltä. Kukaan ei tiedä, ja möykkyä pidetään turhana, ja arkisena: ’Ei se millään erotu porukasta. Ei sillä taida edes olla mitään erikoiskykyä tai talenttia. Tuollaisia kovin arkisia möykkyjä on maailma täynnä.’  Hirvivaari kuitenkin pitää möykystä, ja kuiskattuaan sille rohkaisevia sanoa, herää möykky eloon, ja paljastuu siiliksi. Mila Teräksen teksti opettaa, kuinka tärkeää on, että uskoo toiseen, ja antaa jokaiselle arvon ja mahdollisuuden olla itsensä. Värikäs kuvitus on Terese Bastin käsialaa.

Tomi Kontion Koira nimeltä Kissa tapaa kissan (Teos 2019) on sarjan toinen osa, ja se oli myös Finlandia Junior -ehdokkaana. Tarina koirasta nimeltä Kissa ja miehestä nimeltä Näätä jatkuu. Nyt seurueeseen liittyy ihan oikea kissa, joka kertoo seikkaluistaan maailman merillä. Jo ensimmäisessä osassa keskeisenä osana tarinaa oli sosiaalisten normien hienovarainen kyseenlaistaminen, halu elää määritelmien ulkopuolella. Kissa on maailmaa matkanneena saanut monia nimiä Pedrosta Lilaan, eikä sille ole oleellista sukupuolen vastakkainasettelu ’tyttö vai poika’. Kahden parivaljakosta kasvaa kolmen kopla. Elina Warstan upea kuvitus herättää kaupungin monine puolineen eloon.

Veera Salmen ja Matti Pikkujämsän Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet (Otava 2019)

Ulkopuolisuutta koetaan myös teoksessa Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet (Otava 2019). Sorsa Aaltonen haaveilee lentämisestä, mutta sitä pelottaa. Lääkäri diagnosoi hänelle lentopelon, ja määrää sorsaa rohkaistumaan. Tarina kertoo haaveista ja peloista, mutta sivuaa hienosti myös elämän erilaisia lähtökohtia eri yksilöiden välillä. Lähes joka arkipäivä Sorsa käy pullajonossa, jossa moni muukin haaveilee muutoksesta omaan elämäänsä. Jonosta käydään vauvasta vaariin hakemassa päivän ruoka-annokset: ’Joku oli löytänyt duunin, yksi oli saanut vasta tutin. Mutta eräs asia puhutti eniten: koska lennettäisiin etelään?’ Veera Salmen teksti ja Matti Pikkujämsän akryylikuvitus luovat yhdessä tyylikkään kokonaisuuden. Pikkujämsän kuvitus hyväksyttiin IBBY:n kunnialistalle vuoden 2019 suomalaisista kuvakirjoista.

Kuvituksen helmiä

Annika Sandelinin ja Linda Bondestamin Silkkiapinan nauru (Teos 2019)
Inka Nousiaisen ja Satu Kettusen Karkumatka (Otava 2019)

Yksi vuoden 2019 kauneimpia kuvakirjoja on Inka Nousiaisen ja Satu Kettusen Karkumatka (Otava 2019). Pii lähtee karkumatkalle, vaikkakaan ei kovin kauas. Hän menee Pensionaatti Paradaisiin tätinsä Fridan luo. Siellä saa syödä ruoaksi jälkiruokaa ja uida päivät pitkät. Siellä Pii myös kohtaa uuden ystävän, Peikin. Karkumatka on kaihoisa ja kaunis tarina haaveista, ihastumisesta ja menetyksestä. Kettusen kollaasitekniikalla luotu kuvitus on lumoavaa. Kettuselta ilmestyi myös toinen kollaasitekniikkaa hyödyntävä kuvakirja Mörköjuhlat (Tammi 2019), jonka hän myös kirjoitti. Tässä kuvakirjassa uuteen kotiin muuttanut Alma on varma, että talossa kummittelee. Vanhemmiltaan Alma ei saa apua eikä kunnollista tukea asian kohtaamiseen, mutta Alma kuitenkin kohtaa pelkonsa ja järjestää möröille juhlat. Tässä tunnelmallisessa tarinassa lapsen kokemaa yksinäisyyttä ja pelkoja käsitellään oivaltavasti. Kaihoisaa tunnelmaa tarjoaa myös Silkkiapinan nauru (Teos 2019). Ystävyydestä, surusta ja menettämisestä kertova teksti on Annika Sandelinin ja upea kuvitus Linda Bondestamin. Tapiiri ja silkkiapina ovat hyviä ystäviä, ja kun Silkkiapina sairastuu, tapiiri hoitaa ystäväänsä. Hoidosta huolimatta silkkiapina kuitenkin kuolee: ’Tapiiri ei voinut uskoa sitä todeksi. Miten joku joka on aina ollut olemassa voi yhtäkkiä olla poissa? Miten joku niin tärkeä voi vain äkkiä kuolla?’ Tarinassa käsitellään surua ja kaipausta herkästi, mutta samalla uskottavasti, ja kirja voikin tarjota keinoja surutyöhön niin lapselle kuin myös aikuiselle. Teoksen on suomentanut kauniisti Maarit Halmesarka.

Kaisa Happosen tekstit ja Anne Vaskon
Mur ja tähti (Tammi 2019)
Eveliina Netin Pinnalla pinnanalla (Mini kustannus 2019)

Pinnalla pinnanalla (Mini kustannus 2019) on Eveliina Netin kuvittama sanaton kuvakirja. Se kertoo tytön, kissan ja kalan seikkailusta pinnan alla. Akvaariomaljassa asuva kala kertoo tytölle ikävöivänsä toista kalaa, joka asuu lammessa. Tyttö vapauttaa kalan lampeen. Myös tyttö ja kissa sukeltavat mukaan lampeen, akvaariomaljoista tehdyissä sukelluskypärissään. Liisa Ihmemaassa henkisessä tarinassa päästään toiseen maailmaan, mutta sieltä myös palataan lopussa pois. Kauniit ja lempeän sävyiset kuvitukset kertovat eheän tarinan ilman sanoja. Kuvan ja tekstin upeaa yhteyttä saadaan ihailla Mur-sarjan päätösosassa Mur ja tähti (Tammi 2019). Kaisa Happosen tekstit ja Anne Vaskon kuvitukset ovat luoneet sarjan, jonka aiheet ovat olleet suuria, mutta niiden käsittely kuitenkin maanläheistä ja pelkistettyä. Tällä kertaa Mur pohtii tähtiä ja maailmankaikkeutta, sekä myös luonnon kiertokulkua. Vaskon kuvituksissa on samalla vähän, mutta kuitenkin paljon katsottavaa. Ne tarjoavat mahdollisuuden ihmettelyyn ja erilaisiin tulkintoihin.

Tunnetaidot ja ystävyys

Johanna Lestelä Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019)

Ystävyyteen liittyvät tunnetaidot ovat keskeisessä osassa useassa vuoden 2019 kuvakirjassa. Niissä harjoitellaan jakamista, mutta myös ikävöidään ystävää. Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019) aloittaa Tuikusta kertovan kirjasarjan. Teos on Johanna Lestelän esikoiskirja. Tarinan päähenkilö on päiväkoti-ikäinen Tuikku. Tarinassa on keskiössä päiväkodissa tapahtunut riitatilanne hyvän ystävän, Oivan, kanssa. Rumat sanat painavat Tuikkua niin, että mahaan sattuu. Äiti ymmärtää, ja illalla lähdetään yhdessä pyytämään anteeksi. Tuikusta kertova kirjasarja on tervetullut lisä suomalasiin kuvakirjoihin, sillä etnisiin vähemmistöihin määriteltyjä lapsia on harvoin kirjojen päähenkilöinä.

Helmi Kekkosen ja Aino Louhen Nurinkurin Anna (S&S 2019)

Kaveritaidot ovat keskeisiä myös kuvakirjassa Nurinkurin Anna (S&S 2019). Teos on Helmi Kekkosen ensimmäinen lastenkirja, ja kertoo oivaltavalla tavalla kaveruuden haasteista. Tarinassa kuvataan niin kateutta kuin harmitusta, kun tiiviin ystävyyden haastaakin yhtäkkiä välimatka sekä uudet kaverit. Kovasti odotetuilla syntymäpäiväjuhlilla harmitus kasvaa, ja juhlatunnelma on hetkellisesti pilalla. Äiti kuitenkin ehdottaa, että ikävää voitaisiin paikata yökyläilyllä, josta Anna ja Kerttu innostuvat niin, että paha mieli unohtuu. Sekä Tuikun tärkeässä tehtävässä että Nurinkurin Annassa kerrotaan samalla raikkaan luonnollisesti perhe-elämästä, jossa vanhemmuus voi olla yksihuoltajuutta tai kahden äidin jakamaa. Aino Louhen käsin piirretty kuvitus on kaunista ja hempeänväristä, samalla myös elämänmakuista ja lämmintä.

Pirkko Haraisen Postia pohjoisesta, Empo (Mäkelä 2019) käsittelee ystävyyttä. Empo, Linda ja Paavo ovat hyviä ystäviä, mutta ystävyys joutuu koetukselle, kun Paavo muuttaa kauas pohjoiseen. Ensin viestejä laitetaan jatkuvasti, ja Empo ja Linda saavat kuvia lumisista maisemista ja erilaisista talvisista touhuista. Kun viestejä ei sitten kuulukaan yhtä tiuhaan, miettii Empo, onko Paavo unohtanut heidät kokonaan. Paavo onneksi lähettää pian monta viestiä, ja kertoo olleensa kännykkäkiellossa loman ajan. Ystävyys kuitenkin säilyy välimatkasta huolimatta, ja Empo ja Linda saavat oppia uusia asioita muun muassa lumesta. Kirjan on kuvittanut Ulla Virkamäki.

Ystävyyttä pohditaan myös Metsämarja Aittokosken luomassa Pikkuli-animaatiosarjaan perustuvan kirjasarjan uusimmassa osassa. Pienemmillekin lukijoille sopiva Pikkuli tahtoo majan (Mäkelä 2019) sisältää värikkäitä kuvia. Tarinan alussa Pikkuli haluaisi lukea rauhassa, mutta ympärillä äiti ja isä järjestävät ja touhuavat niin, ettei hän saa lukurauhaa. Ulkona sisko ja veli rakentavat majaa, ja Pikkuli haluaisi mukaan, mutta isommat sisarukset lähettävät innokkaan majanrakentajan tiehensä. Pikkulikin yrittää tehdä majan, muttei yksin rakentamisesta tule mitään. Hän saa kuitenkin avukseen muita metsän eläimiä, kuten myyrän, tikan ja hämähäkin. Yhteistyöllä valmistuu upea maja. Kun se on valmis, Pikkuli kiukustuu ja vaatii saada majan täysin itselleen. Suututuksissaan hän ajaa kaikki rakentamisessa auttaneet ystävät pois. Pian Pikkuli kuitenkin huomaa, ettei majassa olekaan kivaa yksin. Hän ymmärtää erehtyneessä. Pikkulin ajattelemattomuudesta huolimatta muut eläimet päättävät, että tämä ansaitsee tupaantuliaisjuhlat. Juhlista tulee mukavat, ja Pikkuli pyytää anteeksi itsekyyttään.

Anttu Harlinin ja Joonas Utin luoma Kikattava Kakkiainen -hahmo on tuttu Pikku Kakkosen animaatiosarjasta. Kirjasarjan uusin osa Kikattava Kakkiainen ja Herra Hirven hiekkalinna (Otava 2019) käsittelee kateutta. Rannalla on hiekkalinnan rakennuskilpailu, ja Herra Hirvi on ylpeä omasta linnastaan, ja uskookin voittavansa kisan. Sitten hän näkee todella upean linnan, ja tulee niin kateelliseksi, että rikkoo yhden torin linnasta. Herra Hirveä alkaa nolottaa, ja hän yrittääkin äkkiä korjata tekemänsä vahingon, mutta päätyy rikkomaan koko linnan. Tarina päättyy hyvin, sillä yhdessä Herra Hirvi ja Kakkiainen voittavat hauskimman hiekkaveistoksen palkinnon. Kateuden ja häpeän käsittely ei ole aina helppoa aikuisellekaan, ja kirja tarjoaa lähtökohdan aiheen pohtimiselle. Jenni Isotoffin teoksessa Kukan unelma (Mini kustannus 2019) Unelma Mäykkynen järjestää ystävilleen juhlat. Ystävät tuovat lahjaksi siemeniä, jotka istutetaan ja pian paikalle kasvaakin kukka. Ystävät hoitavat kukkaa innoissaan, ja sille tarjotaan piristyksesi ja kasvun vauhdittamiseksi niin kirjoja, palloja kuin myös maalausta. Lopulta ystävät ymmärtävät, että kukka kaipaa eniten seuraa, ja sille istutetaankin seuraksi toinen kukka. Kirja sisältää kysymyksiä lukijalle tärkeistä asioista sekä unelmista, ja lopussa kerrotaankin, että teos on Isotoffin lopputyö ratkaisukeskeiseen kuvataideterapiaan.

Vierasta ja uutta vai tuttua ja turvallista?

Arhippa-sarja jatkaa suurien aiheiden pohtimista. Tällä kertaa keskiössä ovat niin maapallon pyöriminen, vuodenajat kuin myös kaipuu toisaalle. Arhippa kevään korvalla (Teos 2019) on Kristiina Lähteen kirjoittama ja Julia Vuoren kuvittama. Yhdessä ystävänsä Suhosen kanssa Arhippa on nauttinut elämästä lämpimässä etelässä. Eräänä päivänä Arhippa kuitenkin paljastaa Suhoselle, että hän kaipaa takaisin pohjoiseen. Vaikka Arhippa onkin pieni, ovat sen tunteet silti suuria. Suhonen ymmärtää, että kyseessä on muuttokuume. Suhonen tekee suunnitelmia pohjoiseen matkaamisesta, ja pian he yhdessä toteavat, että matkakassaa täytyy kartuttaa jollain keinoa. Molempien osaaminen yhdistetään, ja näin syntyy taidekuljetusliike Hippa & Suhonen. He saavatkin heti asiakkaan, joka sattuu olemaan museonjohtaja, joka antaa Arhipalle ja Suhoselle tärkeä tehtävän viedä teos perille ennen avajaisia. Näin matka pohjoiseen alkaa.

Toisin kuin Arhipan kohdalla, jolle elämä uudessa paikassa on ollut positiivien ja avartava kokemus, Osmolle matka vieraaseen on pelottava. Annukka Kiurun ja Sirkku Linnean yhteistyönä syntyneen Moksun paja -televisiosarjan toinen osa Moksu ja Avaruus-Osmo (Minerva 2019) kertoo pajalle päätyvästä Osmosta. Osmo on Paavo-pojan lelu, mutta ikävöi kovasti avaruuteen. Yhdessä ystävykset, Moksu, Heka, ja Tahmo rakentavat Osmolle avaruusaluksen, jolla tämä matkustaa Marsiin. Siellä hänen tapaamansa avaruusoliot ilkeilevät Osmolle, ja ovat muutenkin hyvin erilaisia. Osmo kaipaakin takaisin Maa-planeetalle, Paavon luokse. Paluu kotiin onnistuu, ja Moksu, Heka ja Tahmo saavat kuulla tarinoita avaruusmatkasta ennen kuin Osmo palaa Paavon luo kotiin. Vaikka matkasta onkin jännittävää kuulla, on tarinassa vieras silti erilaista ja pelottavaa.

Vierasta ja uutta kokeillaan myös Ville Hytösen kirjoittamassa kuvakirjassa Beppe ja mausteyllätys (Into, 2019). Beppe ja Vis-vis-visentti ovat matkalla Mamma Brontosauruksen luokse.  Beppeä vähän jännittää vahvat mausteet. Valkosipulimurskain haetaan naapurista Yruk-Rögiltä, joka onkin lopulta leppoisa kaveri uusine kokkausvinkkeineen. Hassutteleva tarina sisältää myös mamma Brontosauruksen viisaan ohjeen, että aina kannattaa maistaa, eikä olla ennakkoluuloinen. Mira Malliuksen kuvitus suloisen värikästä, mutta samalla harmonista.

Asiasisältöiset kuvakirjat

Atte ja Anna – Rauha kantaa-kirjan (Lasten Keskus 2019) keskiössä on Järvisen perhe, kuten sarjan muissakin osissa. Tässä Tytti Issakaisen ja Maisa Tonterin kirjoittaman sarjan osassakäsitellään sotaa ja rauhaa. Atte on saanut uuden ystävän Saidista, joka kertoo välillä ikävöivänsä kotia. Said selittää, että kaikki pelkäsivät, kun tuli sota, ja koti piti jättää taakse. Tarinassa rauhaa käsitellään useasta eri näkökulmasta, niin nykyisten sotien kautta, kun Said kertoo sedästään, joka taistelee kotimaassa, kuin myös aiemmista sodista, jolloin Aten vaarikin joutui sotaan. Kännykän ruuduilta Atte ja Said vertaavat kuvia Aten vaarista ja Saidin sedästä, näin historia ja nykyhetki ja sodan julmuus tuodaan rinnakkain ja ymmärrettäväksi nykylapsille. Tarinassa rauhaa käsitellään myös lasten omien riitojen kautta; Annalla tulee riitaa tämän hyvän ystävän kanssa, ja Anna päätyy lyömään Iinaa. Äiti auttaa Annaa pohtimaan riidasta aiheutuvia kurjia tunteita, ja illalla Anna lähtee pyytämään anteeksi.  Koulussa on sopivasti teemapäivä, jolloin lapset pääsevät yhdessä pohtimaan mikä tekisi maailmasta paremman paikan. Yhdessä todetaan, että sotien toivotaan loppuvan. Kirjan lopussa on tieto-osio liittyen konflikteihin ja rauhaan. Atte ja Anna -sarjan on kuvittanut Pekka Rahkonen, ja sarjakuuluu kristillisiin kuvakirjoihin, täten rauhaa tarkastellaan osittain Raamatun kautta, ja tarinassa myös rukoillaan.

Kerttu Rahikan ja Nadja Sarellin yhteistyönä syntyvän Elsa ja Lauri -sarjan viidennessä osassa päästään ensimmäistä kertaa uimahalliin. Elsa ja Lauri uimahallissa (Mäkelä 2019) opastaakin kaikissa asioissa mitä uimahalliin menosta tulee tietää, sillä niin maksaminen, riisuminen, peseytyminen kuin myös muun muassa uimavalvojat esitellään. Itse uiminen on kuitenkin hauskinta! Uinnin lomasta löytyy myös uusia kavereita, joiden kanssa on hauskaa laskea liukumäkeä. Uinnin jälkeen on nälkä ja on mukavaa syödä eväitä. Lopussa on vielä kuvattuna uimareissulle tarvittavia asioita, uimahallin säännöt sekä ohjeita veteen totuttautumiseen, kellumiseen sekä erilaisiin uintitekniikoihin.

Jouluntunnelmissa

Juha Virran teksti ja Marika Maijalan tyylikäs ja hauska kuvitus saavat yhteistyön muodossa jatkoa Filippa-sarjan myötä. Joulu juksaa (Etana Editions 2019) näyttää joulutohinoiden keskellä touhuavat ystävykset, joilta loppuvat konvehdit kesken. Filippa lähtee hakemaan lisää, ja matkallaan hän tutustuu pieneen hiireen, jonka avulla pääsee kurkistamaan taianomaisen kannon sisälle. Konvehdit unohtuvat, ja seuraavaksi niitä lähtevät hakemaa Kani ja Nokonen. Viime hetken puodissa he pääsevät kurkistamaan joulupukin pakkaamoon, ja taas konvehdit unohtuvat. Seuraavaksi ostoksille lähtee Antero. Hän auttaa matkalla mummoa ja päätyy ihailemaan parvekkeelta kauniita talvisia maisemia. Lopuksi konvehdit unohtuvat, ja yhdessä syödään lämpimiä leipiä. Joulu juksaa on erilainen joulutarina, jossa on kuitenkin vahvasti joulun ihmeen tuntua. Kuten sarjan aiemmissakin kirjoissa, kuvitus on runsas, retro-henkinen ja visuaalisesti tyylikäs kokonaisuus.

Jouluinen Myry (Tammi 2019) on Henna Ryynäsen esikoiskirja, ja avaa Myry-koirasta kertovan sarjan. Myry touhuaa apuna Korvatunturilla, sillä kaikilla on kiire joulun alla. Kun Joulupukki lähtee matkaan, tippuu reestä yksi paketti. Myry löytää paketin ja Harakka Huttusen puhelimen karttasovelluksen avulla ystävykset lähtevät etsimään Joulupukkia. Seikkailuun mahtuu monenlaisia sattumia, mutta lopulta Joulupukki saa kaksi uutta apuria matkalleen maailman ympäri. Kuvitus on hauska ja eläväinen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Piste.

Kaisa Happosen ja Joonas Utin Piste (WSOY 2019)

Viimeisenä vuoden 2019 kuvakirjoista nostan esille Kaisa Happosen kirjoittaman ja Joonas Utin kuvittaman teoksen Piste (WSOY 2019).Piste on kielen ja tarinoiden ylistys. Kirja toimii hauskasti myös leikki-ikäisten kanssa, mutta teoksen huumori avautuu erityisesti kouluikäisille lukijoille. Piste, joka on tarinan kertoja, puhuttelee suoraan lukijaa, ja kirjan niin tekstin kuin kuvituksen postmoderni ilmaisu toimii loistavasti. Piste kertoo lukijalle avaruuskoirajutun, jossa Robinson-koira päätyy hulvattomalle avaruusseikkailulle. Monen mutkan jälkeen Robinson palaa onnellisena kotiin. Piste iloitsee: ”Loppu hyvin, kaikki hyvin. Piste. Minä rakastan tarinoita!!!” Piste on oivaltava ja hauskasti kuvitettu tarina, joka kutsuu keksimään tarinoita ja nauttimaan siitä, että niissä voi tapahtua mitä tahansa.

Vuoden 2019 kuvakirjoja:

Aittokoski, Metsämarja: Pikkuli tahtoo majan (Mäkelä)

Airola, Sari: Kaneli ja kaverit (Teos)

André, Emelie & Savolainen, Salla: Eeron traktorikoulu (Otava)

Appelgren, Tove & Savolainen, Salla: Vesta-Linnea ja kaverit (Tammi)

Erkintalo, Jenni: Mato ja meri (Etana Editions)

Happonen, Kaisa & Vasko, Anne Mur ja tähti (Tammi)

Happonen, Kaisa & Utti, Joonas: Piste (WSOY)

Harainen, Pirkko: Postia pohjoisesta, Empo (Mäkelä)

Harjanne, Maikki: Minttu ja Raparperitaivas (Otava)

Harlin, Anttu & Utti, Joonas: Kikattava Kakkiainen ja Herra Hirven hiekkalinna (Otava)

Havukainen, Aino & Toivonen, Sami: Tatu, Patu ja kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja (Otava)

Heilala, Katariina & Kaarla, Riina & Kaarla, Sami: Tunteet – Muumi ja Pikku Myy (Tammi)

Heilala, Katariina & Kaarla, Riina & Kaarla, Sami: Värit– Muumi ja Pikku Myy (Tammi)

Hirvonen, Lauri: Pei ja Ryhveli pelastajina (Mäkelä)

Hulkko, Johanna & Nygård, Marjo: Hurja Maija (Karisto)

Hurme, Vuokko & Junttila, Suvi-Tuuli: Leikkimään, pahvi! (S&S)

Hytönen, Ville & Mallius, Mira: Beppe ja mausteyllätys (Into).

Härmälä, Anna: Postikortteja mummi muuttolinnulta (S&S; suomennus; Heli Ikäheimo)

Isotoff, Jenni: Kukan unelma (Mini kustannus)

Issakainen, Tytti & Tonteri, Maisa & Rahkonen, Pekka: Atte ja Anna – Rauha kantaa (Lastenkeskus)

Kaarla, Riina & Kaarla, Sami: Muumipeikko leipoo (Tammi)

Kekkonen, Helmi & Louhi, Aino: Nurinkurin Anna (S&S)

Kettunen, Satu: Mörköjuhlat (Tammi)

Kiuru, Annukka & Linnea, Sirkku: Moksu ja Avaruus-Osmo (Minerva)

Kontio, Tomi & Warsta, Elina: Koira nimeltä kissa tapaa kissan (Teos)

Krogerus, Anna & Kallasmaa, Erika: Muttinen ja äiti (WSOY)

Kunnas, Mauri: Herra Hakkarainen eksyy historiaan (Otava)

Kunnas, Mauri: Hurjan hauska unikirja (Otava)

Kunnas, Mikko & Majaluoma, Markus: Albi lähtee uimakouluun (Kvaliti)

Kuronen, Kirsti & Pertamo, Karoliina: Kerro minulle kaunis sana (Karisto)

Kurttila, Minna & Morera, Carolina: Nukkumatti ja ystävät (Suunnittelutoimisto Tammikuu)

Kuusela, Anne-Maria & Teittinen, Matias: Siro Saparon Iso moka (Mäkelä)

Kuutti, Maria & Söderlund, Saara: Onni ja Aada päiväkodissa (Karisto)

Känkänen, Juhani: Kivat pippalot, Apo Apponen! (Teos)

Lampela, Hannele & Reittu, Ninka: Prinsessa pikkiriikki ja huutava vääryys (Otava)

Lestelä, Johanna: Tuikun tärkeä tehtävä (Otava)

Lumme, Johanna: Viidakon väki ja suuri muutto (Otava)

Lähde, Kristiina & Vuori, Julia: Arhippa kevään korvalla (Teos)

Merz, Laura & Järvinen Aino: Otusten joukossa (Etana Editions)

Metsola, Aino-Maija: Värit ja muodot – Pieni oppijan kirja (Nemo)

Netti, Eveliina: Pinnalla, Pinnan alla (Mini kustannus)

Niemelä, Reetta & Pertamo, Karoliina: Kimalaisen postitoimisto (Karisto)

Nousiainen, Inka & Kettunen, Satu: Karkumatka (Otava)

Nuotio, Eppu & Louhi Aino: Tämä vai tuo? Metsäretki (Bazar)

Nuotio, Eppu & Vallineva, Saara: Kauko kivitasku ja kadonnut onnenkivi (Bazar)

Pelliccioni, Sanna: Onni-poika ja parvekeviidakko (Etana Editions)

Pirhonen, Nina: Leo leijona sanoo ei! (Otava)

Purainen, Tuula & Huitula, Kristian: Miina ja Manu Luonto-oppaina (Satukustannus)

Pöyhönen, Julia & Livingston, Heidi & Bellamine, Linnea: Fanni ja rento laiskiainen – Stressin säätelyyn ja rentoutumisen harjoitteluun (Kumma)

Pöyhönen, Julia & Livingston, Heidi & Bellamine, Linnea: Fanni Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari  – Tunnesäätelyn harjoitteleminen (Kumma)

Pöyhönen, Julia & Livingston, Heidi & Bellamine, Linnea: Fanni Fanni ja suuri tunnemöykky – Tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoitteleminen  (Kumma)

Rahikka, Kerttu & Sarell, Nadja: Elsa ja Lauri riehuvat (Mäkelä)

Rahikka, Kerttu & Sarell, Nadja: Elsa ja Lauri uimahallissa (Mäkelä)

Reittu, Ninka: Silloin kun on superlo (Otava

Rekola, Taina & Veera, Miettinen: Sirkuspoika Oliver merirosvolaivalla (Reuna)

Ryynänen, Henna: Jouluinen Myry (Tammi)

Sainio, Ulla: Karhu ja Kettu Matkalla pohjoiseen (Aurinko kustannus)

Salomon, Emiliana & Oksi: Misse ja Lapin taikayö (Hillcottage Oy)

Salmi, Veera & Pikkujämsä, Matti: Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet (Otava)

Sandelin, Annika & Bondestam, Linda: Silkkiapinan nauru (Teos & Förlaget, suomennus: Maarit Halmesarka)

Saramäki, Rinna & Saramäki, Sami: Maan uumeniin (WSOY)

Savisaari, Aira & Ruohonen, Hannamari: Niilo rakentaa pöntön (Karisto)

Tapola, Katri & Louhi, Aino: Pumpulibussi ajaa ohi (Karisto)

Tapola, Katri & Pertamo, Karoliina: Oivan tie (S&S)

Teräs, Mila & Bast, Terese: Hirvivaarin ihmeellinen löytö (Karisto)

Tuominen, Jenni & Pylväs, Jukka: Jengi keksijän kätkössä (Etana Editions)

Vanhatalo, Pauliina & Laitinen, Anna Emilia: Nipistäjä-Kerttu (S&S)

Vasko, Anne: Lentopusu (Etana Editions)

Vierula, Hertta & Juhani, Teemu: Hännänkääntötemppu (Karisto)

Virta, Juha & Maijala, Marika: Joulu juksaa (Etana Editions)

Virtanen, Leena & Pelliccioni, Sanna: Ellen! Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit (Teos)

Virikkeitä 1/2020 Edellinen artikkeli
Virikkeitä 1/2020 Seuraava artikkeli

Palaa takaisin Virikkeitä-lehden etusivulle.