Kuinka Nokkosvallankumous syntyi?

Siiri Enoranta

Siiri Enoranta Kuvaaja: Pekka Rajala

Yksi lempikirjailijoistani, Michael Cunningham, on sanonut, että kirjailjan pitäisi aina pyrkiä haastamaan itseään ja kirjoittamaan kirja, joka on hänelle hiukan liian vaikea. Tällainen tunne minulla oli Nokkosvallankumousta suunnitellessani. Opiskelin radion toimintaa ja kehittelin kahta rinnakkaista todellisuutta – utopiaa, jossa resurssit jaetaan niitä tarvitsevien kesken, eikä valuuttaa ole, ja dystopiaa, jossa luonto on pilattu, ja korruptio ja väkivaltainen sensuuri jylläävät. Nokkosvallankumoukseen purkautui paljon ympäristöahdistustani ja huoltani tulevaisuudesta. Sitä kirjoittaessani näin erittäin graafisia painajaisia. Samalla Nokkosvallankumous on ehkä edelleen minulle omista kirjoistani rakkain – se oli se kirja, jonka olin aina halunnut kirjoittaa, se joka oli kytenyt muotoaan hakevina tunteina ytimessäni vähintään siitä asti, kun aloin tehdä esikoisteostani.

Sain idean Nokkosvallankumoukseen asuessani Espanjassa 2010 ja kuullessani Madridissa joskus räjäytetystä patsaasta, jonka sisälle oli vuosien saatossa jäänyt loukkuun pikkulintuja. Tuo mielikuva oli uskomattoman voimakas. Lisäksi halusin tutkia kirjassa heikkoutta ja vahvuutta, sitä mitä niiden ajatellaan merkitsevän, ja miten ne todellisuudessa manifestoituvat. Mielestäni herkkyys ja haavoittuvaisuus ovat suurinta rohkeutta.

Nokkosvallankumous on ennen kaikkea rakkaustarina, niin kuin kirjani useimmiten taitavat olla. Se on kahden pojan rakkaustarina maailmassa, joka muuten on monin tavoin hirveä ja väärä, mutta homofobiaa siellä ei ole. Tarinan päähenkilöt ovat rikkinäisiä ja erehtyväisiä, ja heidän suhteensa on hankala eikä aina kovin tervekään, mutta se ei johdu heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, vaan siitä, että he ovat ihmisiä.

Olen ollut hirveän iloinen, kun Nokkosvallankumouksesta saamassani palautteessa on kiitelty juuri homoseksuaalisuuden representaatiota ja sateenkaarihahmojen normalisointia. Minua ällistyttää, että yhteiskunnassamme vielä tänäkin aikana voidaan syrjiä seksuaalivähemmistöjä. Uskon, että sanoilla ja tarinoilla on voima rakentaa parempaa maailmaa, ja tätä pyhää tehtävää toivottavasti toteutan kuolemaani saakka! Nokkosvallankumouksesta on myös tietääkseni tehty kirjoistani eniten fanitaidetta, mistä olen ollut aivan riemuissani. Se, että tekstini inspiroi muita piirtämään tai kirjoittamaan, on suurimpia kunnianosoituksia mitä voin kuvitella.

Siiri Enorannan lukuvinkki

Suosittelen kaiken ikäisille luettavaksi Magdalena Hain ”Gigi ja Henry” -trilogiaa. Kirjasarjassa on kiehtovan omaperäinen steampunk-miljöö ja samastuttavat henkilöhahmot, eikä tämä sarja ole mitenkään turhan siloiteltu – pidän siitä, että pahojakin asioita tapahtuu, ja niillä on seurauksensa. Muistan vieläkin kuinka kauhuissani olin Gigin puolesta ja kanssa, erityisesti eräs zeppeliiniin liittyvä kohtaus on kuvattu niin hyytävän hienosti, että hengästyttää! Lisäksi paras ystäväni Sára Köteleki on tehnyt trilogiaan kansikuvat.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s