Kustantajat äänessä

Marketta Könönen

Kustantajat ovat avainasemassa siinä, mitä kirjoitetaan, kuvitetaan, käännetään ja julkaistaan.

Lähetin kyselyn lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantamisesta kuudelle kustantajalle: Karistolle, Myllylahdelle, Otavalle, S&S:lle, Tammelle ja WSOY:lle. Vastaukset kyselyyn lähettivät Sirja Kunelius Karistolta, Niina With Myllylahdesta, Saara Tiuraniemi Tammesta ja Ulla Huopaniemi-Sirén WSOY:ltä.

Millaisia kirjoja, kenelle ja kuinka paljon nämä kustantajat julkaisivat vuonna 2020? Nimekemäärät vaihtelivat 24 ja 125 kirjan välillä. Jokaisen kustantajan kustannusprofiili on erilainen. Mielenkiintoinen kustantaja on Myllylahti. Se julkaisi määrällisesti ja prosentuaalisesti eniten esikoiskirjoja. Lisäksi Myllylahden kaikki kirjat ovat kotimaisia.

Kariston tuotanto on keskittynyt kotimaisiin lasten- ja nuortenkirjoihin. Esikoisteoksia Karistolla oli määrällisesti enemmän kuin suurilla kustantajilla.

WSOY on vastanneista kustantajista panostanut eniten nuorten- ja käännöskirjoihin. Suurin osa sen kirjallisuudesta on suunnattu nuorille. Kuvakirjat ovat myös hyvin edustettuina. Lastenkirjallisuutta WSOY julkaisee vähemmän kuin muut vastanneet.

Eniten kirjoja julkaisi Tammi. Suuri osa sen tuotannosta on Walt Disney -käännöksiä eri ikäryhmille, uusintapainoksia ja ennen julkaisemattomia kirjoja. Vuonna 2020 Tammi julkaisi 46 Disney-kirjaa, osa niistä ilmestyi Tammen kultaisissa kirjoissa. Tammen kultaisissa kirjoissa on yksittäisten kirjojen lisäksi saman aiheen yhteisniteitä, esimerkiksi Kultaisessa prinsessakirjassa on kymmenen prinsessasatua Tuhkimosta Mulaniin ja Frozeniin. Toinen Tammen nimekkeitä kasvattava ryhmä on Muumi-kirjat. Niitä ilmestyi useita, pahvikirjoina, luukkukirjoina ja muina kuvakirjoina.

Kustantajien ilmoittamat lasten- ja nuortenkirjojen määrät ja jakaumat eri lukijaryhmien kesken

Kustannetut lasten- ja nuortenkirjat vuonna 2020

KaristoMyllylahtiTammiWSOY
Kaikki582412575
Kuvakirjat954926
Lastenkirjat29146117
Nuortenkirjat2051430

Esikoisteokset

Uuden kotimaisen kirjailijan on helpoin saada kirjansa luettavaksi Myllylahden kautta. Sen julkaisemista kirjoista joka viides on esikoiskirjailijan tekemä. Esikoisteoksia Myllylahti julkaisi vuonna 2020 viisi, Karisto neljä, Tammi ja WSOY kumpikin kolme kappaletta.

Kotimaisia vai käännettyjä?

Lastenkirjainstituutin mainioiden tilastojen perusteella vuonna 2019 ilmestyi noin 1230 lasten- ja nuortenkirjaa, joista yli puolet oli kotimaisia. Kolmen vuoden aikana kotimaiset kirjat ovat ohittaneet määrällisesti käännetyt lasten- ja nuortenkirjat. Samalla kotimaisten lasten- ja nuorten tietokirjojen julkaisumäärä on kasvanut reippaasti. Ryhmittäin kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista vuonna 2019 julkaistiin eniten lastenkirjoja (169), toiseksi eniten kuvakirjoja (164) ja kolmanneksi tietokirjoja (142). Nuortenkirjojen osuus oli 100 kirjaa. Käännettyjen lasten- ja nuortenkirjojen osuus oli 597. Enemmistö julkaistuista kuvakirjoista (249) ja tietokirjoista oli käännettyjä (151).

On mielenkiintoista nähdä Lastenkirjainstituutin tilastot vuoden 2020 kirjoista. Ne valmistuvat loppukeväällä 2021. Kustantajaluetteloita selatessa ja haastatteluvastauksia lukiessa syntyy ennakkoaavistus siitä, että vuoden 2020 tilasto kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista on vuoden 2019 kaltainen. Eniten lienee ilmestynyt lastenkirjoja, sitten kuvakirjoja ja tietokirjoja. Sen jälkeen tulevat nuortenkirjat, runot ja sarjakuvat.

Jakauma näyttää samalta kustantajakyselyssä. Karisto, Myllylahti ja Tammi ilmoittivat, että alakouluikäisille suunnatut kirjat eli lastenkirjat painottuvat heidän tuotannossaan. Se näkyy selvästi kustantajien vuoden 2020 nimekemäärissä. Lastenkirjojen jälkeen julkaistiin eniten kuvakirjoja ja sitten nuortenkirjoja. Lasten- ja nuorten tietokirjojen nimekemäärää ei kysytty.

Millainen oli käännettyjen ja kotimaisten suhde?

Kariston 58 julkaisemasta kirjasta 12 oli käännöskirjaa loput kotimaisia. Myllylahdella ei ollut yhtään käännöstä vaan kaikki 24 kirjaa olivat kotimaisia. Tammen 125 kirjasta käännöksiä oli 74 (joista Disneyn osuus 46). Myös WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen enemmistö oli käännöskirjoja. Kotimaisia kirjoja kustantaja julkaisi 33 ja käännöksiä 42.

Käännöksiä julkaistuista kirjoista oli selvä enemmistö. Kun puuttuvat sata kustantajaa teoksineen lisätään tilastoihin, niin kotimaiset kirjat saattavat kiriä käännettyjen ohi. Kirjojen erilaiset julkaisumuodot voivat tulevaisuudessa vaatia uudenlaista huomiointia ja tilastointia.

Kirjan muuttuvat muodot

Painettu kirja voi olla muodoltaan ja sisällöltään moninainen. Täytettävien, väritettävien kirjojen lisäksi ilmestyy mm. minikirjoja ja ratkaisukirjoja. Painettu kirja ei myöskään ole enää ainoa eikä välttämättä yleisin julkaisumuoto. Saara Tiuraniemi ja Ulla Huopaniemi-Sirén korostavat, että painettujen kirjojen lisäksi heiltä ilmestyy kymmeniä lasten- ja nuorten sähkö- ja äänikirjoja. Osaan kirjoista kustantamoilla on ainoastaan digioikeudet. Tällaisia kirjoja ilmestyy yhä enenevässä määrin.

Viidesluokkalaisten ja muiden lukijoiden haastatteluissa tuli myös selvästi esille äänikirjojen kasvava merkitys. Kirjallisuuden suurkuluttaja saattaa nauttia sekä lukemisesta että äänikirjojen kuuntelemisesta. Jotkut tempautuvat tarinan pyörteisiin pelkästään kuuntelemalla, kun lukeminen syystä tai toisesta on vaikeaa, vastenmielistä tai mahdotonta.

Kustantajien mukaan kirjojen löytyminen digitaalisten palveluiden kautta laajentaa niiden lukijaryhmiä ja pidentää niiden elinikää. Tammi ja WSOY ovat julkaisseet vanhoja suosikkisarjoja digimuodossa. Sitä varten sarjan osia on saatettu suomentaa uudestaan ja ulkoasua nykyaikaistaa, jolloin printtikirjakin näyttää uudelta ja houkuttelevalta. WSOY on julkaissut suosittuja nuorten sarjoja esim. Suklaamuruset, Gossip Girl ja Vampyyripäiväkirjat digiversioina, Tammi puolestaan Viisikoita.

Itselleni äänikirjan lumo on tuttu jo 1980- ja 1990-luvuilta. Silloin omat lapset olivat pieniä ja nuoria. Perheemme kuunteli kymmeniä äänikirjoja mökkimatkoilla Sotkamoon. Se oli kaikista ihanaa. Sitä kautta Aapeli, John Christopher, Lasse Lehtinen, Jack London, Arto Paasilinna, Mika Waltari, Jules Verne ja monet muut kirjailijat tulivat kirjoineen tutuiksi. Se oli aikaa, jolloin kirjaston äänikirjat olivat c-kaseteilla ja pakkaukset isoja. Vielä vuosikymmenten jälkeen muistelemme lasten kanssa yhteisiä kuuntelukokemuksia.

Sarjakirjat kustantamon selkäranka

Karisto, Myllylahti, Tammi ja WSOY julkaisevat suuren enemmistön, noin kaksi kolmasosaa, lasten- ja nuortenkirjoistaan jossakin sarjassa. Niina With kirjoittaa, että on vaikeaa tarkkaan määritellä, kuinka moni kirja kuuluu johonkin sarjaan, koska mukana on mahdollisia sarja-avauksia, spin-offeja ja niin edelleen. Ulla Huopalahti-Sirèn puolestaan kertoo, että WSOY:n kaksi huippusuosittua sarjaa sai yllättäen uusia osia ”prequelin” muodossa: Nälkäpeli-sarja kirjalla Balladi laululinnuista ja käärmeistä ja Twilight-sarja kirjalla Keskiyön aurinko.

Sarjakirjojen merkitys on tärkeää kustannustoiminnassa. Hyvä sarja on mainio lukuinnon herättäjä. Se innostaa ahmimaan koko sarjan ja odottamaan uusia osia. Onnistunut sarja koukuttaa eri-ikäisiä lukijoita. Esimerkiksi Neropatin päiväkirjat ja Kepler62 ovat sarjoja, joista hyvin eri-ikäiset lapset innostuvat. Tämä näkyy myös lukijakyselyissä. Lukijat fanittavat aikansa jotain kirjasarjaa ja sitten yhtäkkiä syystä tai toisesta suosio saattaa hiipua ja lopahtaa. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on omat muoti-ilmiönsä, joiden suosiota on etukäteen vaikea tietää.

Ulla Huopaniemi-Sirén sanoo osuvasti: Nuortenkirja uudistuu tällä hetkellä voimakkaasti ja reagoi nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan. Nuoret lukijat ovat lahjomattomia, siksikin sarjat menestyvät, kun jokin tarinamalli saa suosiota lukijoiden keskuudessa.

Jos tietäisi milloin jotain sarjaa on tarpeeksi muttei liikaa, niin tieto helpottaisi kustantajien työtä.

Hyvin pitkiksi venyneiden sarjojen siirtyminen kustantajalta toiselle lienee merkki suosion hiipumisesta. Käännöskirjojen kohdalla se voi olla fanittajalle tiukka paikka, jos itseä kiinnostavan sarjan kääntäminen lopetetaan vähäisen myynnin takia kesken. Innokkaimmat ja taitavimmat lukevat sarjan alkukielellä loppuun.

Sarjakirjoja metsästämässä – Miten sarjat päätyvät kustantajille?

Karisto: Suurin osa on päätynyt meille kirjailijan ehdotuksesta, muutamia aiheita tai sarjoja olemme ideoineet myös talon sisällä ja ehdottaneet tekijälle.

Myllylahti: Muun muassa seulomalla uusien kirjailijoiden tarjoamista käsikirjoituksista lupaavimmat, toki myös jo julkaisseiden kirjailijoiden uusien sarjaideoiden pohjalta.

Tammi: Osa on vanhoja, vuosikymmeniä ilmestyneitä sarjoja, joskus jostain uudesta lastenhahmosta tulee niin suosittu, että sille halutaan tai toivotaan jatkoa. Sarja-ehdotuksia tulee paljon sekä ulkomailta että kotimaasta esim. trilogia on suosittu käännöskirjamuoto lasten- ja nuortenkirjoissa.

WSOY: Niitä etsitään tietoisesti, joko kotimaisen tekijän kanssa lähdetään hahmottelemaan kokonaista sarjaa alusta asti, tai ulkomaisissa sarjoissa voi olla, että jo muutama osa on ilmestynyt ja se helpottaa kustannuspäätöksen tekoa. Silloin on myös helpompi saada kirjasarja lanseerattua tiheämmässä julkaisutahdissa.

Millaisia aiheita kaivataan?

Karisto: Monenlaiset aiheet kiinnostavat, mutta esim. harrastusaiheiset sarjat ja humoristiset sarjat aiheesta kuin aiheesta ovat aina tervetulleita.

Myllylahti: Samaistuttavuus, puhuttelevuus, jännitys, seikkailu, huumori – näillä elementeillä sävytettynä moni aihe kiehtoo.

Tammi: Etsimme parhaita tarinoita.

WSOY: Humoristiset, toiminnalliset sarjat, jotka kiinnostavat kaikkia lukijoita; hyvät tyttökirjasarjat 10–14-vuotiaille ovat myös kullanarvoisia, niitä on yllättävän vaikea löytää.

Kustantaja-sarjat

Vuosikymmeniä kustantajilla oli omia sarjoja kuvakirjoista nuorten aikuisten kirjoihin. Kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyiltä oli helppo havaita nämä kirjat ja valita niistä sopivaa luettavaa. Eri sarjat oli suunnattu eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Kustantaja-sarjat sisälsivät joko pelkästään kotimaisia tai kotimaisia ja käännettyjä kirjoja. Useiden sarjojen esikuvana oli Nuorten toivekirjasto.

Tietty väri, logo, muoto ja ulkoasu oli takuu tietynlaisesta lukukokemuksesta. Kustantaja-sarjat, joiden kokoamiseen oli panostettu, jättivät loppuessaan jälkeensä kaipausta ja ikävää. Saara Tiuraniemi sanoo, että eri aikoina on ollut erilaisia sarjoja ja niitä on sitten tarpeen mukaan tehty.

Mielestäni olisi edelleen suuri tarve monipuolisille kustantaja-sarjoille. Erityisesti olen jäänyt kaipaamaan Vihreää varista (1980–2011), Kirjavaa kukkoa (1995–2013), Keltanokkaa (2000–2014), Werneriä (2002–2010), Iso-Werneriä (2004–2007) ja Pulttia (2003–2010). 

Varsinkin Pultti-sarjassa ilmestyneistä kirjoista on jäänyt monia unohtumattomia lukuelämyksiä; Arja Puikkonen: Haloo kuuleeko kaupunki, Louis Sacher: Paahde ja Eva Ibbotson: Virta vie viidakkoon ja monet muut.

Kirjavan kukon, Keltanokan, Wernerin ja Iso-Wernerin kirjat olivat monipuolinen kooste hienoa kotimaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kirjavan kukon kautta moni kirja on jatkanut elämää uudessa sarjassa. Timo Parvelan ensimmäiset seitsemän Ella-kirjaa ilmestyivät Kirjavassa kukossa.

Nykyään kustantaja-sarjat ovat vaihtuneet paljolti sankarisarjoiksi.

Poikkeus useista kustantajista on Kustannus Mäkelä. Mäkelä on koko toimintansa ajan julkaissut helppolukuisia lastenkirjoja eri nimisissä kustantaja-sarjoissa. Usein sarjan nimi on lukemiseen kannustava ja lukijan taitotason huomioon ottava. Banaani-sarjassa värit kertovat minkä tasoiselle lukijalle kirja on tarkoitettu. Lukuraketti, Hyppää kirjan kyytiin!, Kirjatiikeri, Lukuavain, Pieni lukuavain, Lukumestari, Lukukaveri, Lukupiraatti ja monet muut sarjat ovat tärkeitä sarjoja lukemisen ja kirjojen maailmaan. Plussana sarjoille on runsas värikuvitus ja hyvät käännökset.

Pitkän tauon jälkeen isot kustantajat ovat aloittaneet uusia, helppolukuisten kirjojen kustantaja-sarjoja. WSOY:n sarja Lukupalat aloitti 2016. Sen rinnalla ilmestyy uutena helppolukuinen Tietopalat-sarja. Kariston helppolukuisten sarja on Kirjakärpänen. Ensimmäinen Kirjakärpänen Mila Teräksen kirjoittama ja Silja-Maria Wihersaaren kuvittama, Hotelli Hämärä ja kummituspurkki, ilmestyi 2018. Lukupalojen ja Kirjakärpäsen kirjailijat ja kuvittajat ovat kotimaisia. Kirjoissa on värikuvitus. Lukupalat -sarjasta omiksi sarjoikseen ovat irtautuneet Roope Lipastin kirjoittama ja Harri Oksasen kuvittama Lätkä-Lauri. Kokkiklubin keittiönoita Rosmariini aloitti myös syksyllä 2020 oman sarjan. Ensimmäinen osa on Rosmariini: Mättömadon salaisuus.

Vanhin edelleen jatkuva kuvakirjojen kustantaja-sarja on Tammen Kultaiset kirjat. Se on ilmestynyt  vuodesta 1952, välillä tiheämmin, välillä taukoa pitäen. Kaikkiaan sarjassa on 242 kirjaa, kaikki käännöksiä. Monilla sukupolvilla on tarkkaan muistissa omat suosikit Tammen Kultaisista kirjoista.

Sarjojen kesto – Millaisia sarjoja on ilmestynyt kauan ja paljon? 

Ella, Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä ovat Tammen pitkiä, kauan ilmestyneitä sarjoja. Näiden kirjojen monen ikäisiä naurattava huumori on pitänyt kirjat elinvoimaisina ja houkuttelevina. Samoin kirjoista tehdyt elokuvat, näytelmät ja muut esitykset ovat lisänneet kirjojen suosiota.

WSOY:n pitkistä sarjoista humoristinen Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja on pisin edelleen ilmestyvä sarja. Tällä hetkellä sarjasta on ilmestynyt 15 osaa.

Huumorin lisäksi jännitys houkuttelee lukijoita. Kariston pitkäikäisin sarja on Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka. Kirjailija Kalle Veirto hallitsee sekä huumorin ja jännityksen että urheilulajit. Sarja on ilmestynyt vuodesta 2008 ja siihen kuuluu tällä hetkellä 17 osaa.

Myllylahden pisin sarja on nuorille suunnattu jännärisarja Etsivätoimisto Mysteeri. Jutta Tynkkysen kirjoittama sarja sisältää arvoituksia ja mysteereitä, joita lukija yrittää ratkoa annettujen vihjeiden perusteella. Tällaiset interaktiiviset kirjat ovat supersuosittuja. Tunnetuin ”arvoituskirjojen” sarja lienee Martin Widmarkin: Lasse-Maijan etsivätoimisto.

Kaikille näille pitkille suosituille sarjoille on yhteistä myös kuvitus. Jokainen niistä on kuvitettu. Kuvat voivat olla värillisiä tai mustavalkoisia.

Pitkien sarjojen ennätykset ovat varmasti Merja ja Marvi Jalolla. Siskokset ovat yhdessä ja erikseen julkaisseet useita lähinnä hevos- ja koira-aiheisia kirjasarjoja. Merja Jalon Nummelan ponitallin ensimmäinen osa Yllätysori ilmestyi vuonna 1977 ja nyt siinä on osia liki sata. Yhteensä Jalot ovat kirjoittaneet yli kaksisataa kirjaa.

Tarvitaanko klassikoita?

Klassikko saattaa putkahtaa kustannusohjelmaan vaikkapa elokuvan ilmestymisen tai merkkivuoden innoittamana. Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu: Viimeiset kaanit ilmestyi vuonna 1951. Kirjaan perustuva uusi elokuva innosti WSOY:tä ottamaan kirjasta uuden painoksen, tuoreella kannella. Tove Janssonin Taikatalvesta WSOY julkaisi erikoispainoksen, jossa on mukana seitsemän neliväristä sisuskuvaa, jotka Jansson on tehnyt italialaista painosta varten.

Leena ja Inari Krohnin Vihreä vallankumous ilmestyi alun perin vuonna 1970. Nyt Tammi julkaisi kirjasta uuden painoksen viisikymmentä vuotta myöhemmin. Kirja on teemoiltaan edelleen ajankohtainen. Samalla se juhlistaa Leena Krohnin puoli vuosisataa kestänyttä kirjailijan taivalta.

Klassikoita tarvitaan edelleen. Julkaisumuotojen lisääntyminen helpottaa niiden saatavuutta ja pidentää niiden elämää.