Kuvittajan karkkipäivä

Koonnut Marketta Könönen

Kuinka runojen kuvitus oikein syntyy? Miten runojen kuvittaminen poikkeaa yhtenäisen tarinan kuvittamisesta?

Asiaa pohdittuamme päätimme kysyä asiaa kolmelta runojen kuvittajalta, Maija Hurmeelta, Sanna Manderilta ja Virpi Talvitieltä. Pyysimme heitä valitsemaan runokuvituksistaan yhden ja kertomaan hieman sen synnystä ja olemuksesta. Myös kirjoittajan näkökulma kiinnosti, ja pyysimme kirjailija Tuula Korolaista ja runoilija Jukka Itkosta sekä toimittaja Ismo Loivamaata valitsemaan omasta tuotannostaan itselleen mieluisan runokuvituksen ja kertomaan siitä omia ajatuksistaan. Mielenkiintoista, kuinka kuva ja teksti löytävät toisensa!

ibby_palluroita

Maija Hurme & Tuula Korolainen

Kuvittaja Maija Hurme valitsi Hanna Lundströmin runon ”Du är” teoksesta Rassel prassel strössel (Schildts & Söderströms 2019).

LIITE 1_Maija Huemeen runovalinta

Du är

Strössel, strössel, serpentiner
Sockervadd och allt som skiner
Bubbelläsk och godisskratt
Popcornspop och partyhatt
Glad konfetti, glimmerfin
Bästa bullen, min pralin

Du är skramlet i ett kök
Du är fnitter, spill och stök
Du är kalas en vanlig dag
Du är min fest, så tänker jag

Hanna Lundström: Rassel prassel strössel (Schildts & Söderströms 2019)

Näin Hurme kertoo sen kuvittamisesta:

Runo on Hanna Lundströmin lastenrunotrilogian viimeisen kirjan viimeinen runo. Olemme tehneet yhteistyötä kirjojen kanssa monta vuotta, ja uusien runojen saaminen eteeni on ollut aina varsinainen karkkipäivä. Tämä on rakkausruno lapselle, ja se iski syvimpiin tunteisiini. Ajattelin kuvaa tehdessä omia lapsiani. Nuorin lapsistani on varsinainen energiapakkaus, joka täyttää päivän jokaisen minuutin majanrakennuksella, pukeutumisleikeillä, puuhaamisella, raivoamisella, ihmeellisillä mielikuvitusjutuilla ja halailulla. Hän on kuvan lapsen esikuva. Luonnoksessa lapsi oli pöydän alla rakentamassaan majassa. Lopullisessä kuvassa häivytin majan reunat ja toin utuisen mielikuvitustilan lapsen ympärille.

Kirjailija Tuula Korolainen valitsi omista runoistaan runon ”Kaipaus”, jonka Hurme on kuvittanut teokseen Leijona se venytteli. 100 vuotta suomalaista lastenrunoutta (Lasten Keskus 2017).

Kaipaus

Kaipaus 

Oi kevät, kevät!
Miksi vuokot rinnakkain
noin hymyilevät?
Miksi tiaisetkin ovat parittain,
kun pieni hiirensydän sykkii
yksin vain?

Hännän häntään tahdon kiertää,
kuonon kuonoon painaa,
uppoutua silmiin kirkkaisiin.

Oi kevät!
Jos et anna ketään –
edes lainaa!

Leijona se venytteli. 100 vuotta suomalaista lastenrunoutta (Lasten Keskus 2017)

Näin Korolainen kuvailee runon kuvitusta:

Runossa puhutaan elämän isoista asioista, yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta. Yksinäinen hiiri kaipaa, suree ja kyselee oman onnensa perään jopa hiukan epätoivoisesti. Maija ei kuitenkaan ole jäänyt kaihontunteeseen lillumaan, vaan on luonut onnellisen kuvan, jossa on liikettä ja kevään valoa. Emme tiedä, onko kyseessä haavekuva vai etiäinen sinkkuhiiren tulevasta onnesta, mutta keskeistä siinä on toivo. Ja sitähän me kaikki tarvitsemme, sekä runohiiret että lukijat.

ibby_palluroita

Sanna Mander & Ismo Loivamaa

Kuvittaja Sanna Mander valitsi Marjatta Kureniemen runon ”Kana ei saa unta” kokoomateoksesta Toivoisin että asuisin kuussa. Marjatta Kurenniemen satuja ja runoja (WSOY 2018).

Kana ei saa unta

Nukkui koko kanakunta.
Yksi vain ei saanut unta.
Käänsi, väänsi orrellansa
tukalissa tuskissansa.
– Mikä kumma vatsaa vaivaa,
kiertää, kaakertaa ja kaivaa?
Vihdoin viimein munan muni.
Kohta silloin tuli uni.
(Tämä juttu kanan yöstä
on kuin runoniekan työstä.
Myös hän valvoo vaivassansa
kaikki kun jo nukkuu kansa.
Muniminen vaivas kanaa
– runon teko runoilijaa.
Vihdoin hän sen keksi kai.
Runoili – ja unen sai.)

Marjatta Kureniemi, Ismo Loivamaa (toim.): Toivoisin että asuisin kuussa. Marjatta Kurenniemen satuja ja runoja (WSOY 2018)

kanaruno

Näin hän kertoo sen kuvittamisesta:

Sain kunnian kuvittaa fanittamani Marjatta Kurenniemen satu- ja runoantologian, jossa oli myös tämä luovaa työtä hienosti kuvaava runo. Välillä kuvituskin on tosiaan vaivalloista, öistä tuskaista puserrusta, kunnes idea vihdoin ilmestyy. Tunnen runon tilanteen hyvin!

Suunnittelen kuvituksia aina osaksi kirjan taittoa, ja tässä kirjassa kuvitin runosivut niin, että runo on aina sivun keskellä ja kuvitukset kehystävät sitä. Ensimmäiseksi ideoin, että tausta voisi olla yönmusta. Sitten mukaan tuli kanoja, muna, kuu ja nukkuva hahmo. Kuvan voi lukea järjestyksessä niin, että ensin olemme kanalassa, jossa kanoja nukkuu orrella. Yksi kana onkin hereillä. Se kipittelee vaivaantuneena eestaas alemmalla orrella. Runossa lopulta munitaan muna, joka tässä kuvituksessa onkin toisen sivun kuu. Kuu on kirjassa toistuva elementti, sitä on useammassa runossa ja kuvassa. Kuvan lopussa runoilijahahmo on nukahtanut ja runokirja on jäänyt peitolle. Tässä olisi kyllä voinut olla myös kynä… Piirsin unenomaisia, pimeitä kukkia sivun laidoille ja runoilijan peittoon. Toistuvat kuviot sopivat runoihin; ne ovat kuin visuaalisia riimejä!

Myös toimittaja Ismo Loivamaa valitsi kuvituksen samaisesta teoksesta. Näin hän kertoo valitsemastaan runosta ja Manderin kuvituksesta siihen:

Marjatta Kurenniemen ”Lasten vallankumouslaulu” on kiehtova voimaruno – ja samalla aika ärsyttävä. Runo on peräisin Onneli, Anneli ja nukutuskello -kirjasta (1984), ja siinä tiivistyy sarjassa kaiken aikaa kytenyt ajatus lasten ja aikuisten vastakohtaisuudesta. Runossa puhutaan myös maapallon tulevaisuudesta; rauha ja ympäristönsuojelu olivat 1980-luvun alun tärkeitä keskustelunaiheita. ”Lapset kun vallan kerran saa / ei ole palloa parempaa”, kirjailija vakuuttaa. Ja silti runo ärsyttää! Hienoja teemoja ilman muuta, mutta ehkä on käynyt niin, että lastenkirjallisuudessa on samaa kaavaa toistettu liian hölläkätisesti.

1764_001

Kun lastenkirjallisuudessa puhutaan maapallon tulevaisuudesta, puiston säilyttämisestä tai kotitalon purkamisesta, lapset sytyttävät vastaliikkeen elleivät peräti vihreää vallankumousta. Aikuisilla on päässä vikaa (niin kuin tietysti onkin) ja lapset pelastavat kaiken: ”Lapsilla valta jos olis vaan / hauskaa olisi kerrassaan!” Lasten vallankumoukseen ei aikuisia kutsuta! Vallankeikauskirjoissa lapset nähdään kirkkaina ja idealisoituina. Ristiriitainen suhtautumiseni johtuu pohjimmiltaan ehkä siitä, että omassa lapsuudessani mieltä osoittavia lapsia oli lehdissä ja kirjoissa niin runsaasti, varsinkin pioneerien Raketti-nimisessä lastenlehdessä. Raketissa oli tuon tuostakin kuvia aktiivisista lapsista, jotka Agit Prop -tyyppisessä rivistössä levittelivät banderollia, jonka teksti oli aina se sama: rauha, solidaarisuus, ystävyys!

Raketin vähän yksioikoisesta kuvamaailmasta on pitkä matka Sanna Manderin iloa hehkuvaan runokuvitukseen. Sanna Manderin oranssipohjainen aukeama ei sisällä mitään kaavamaista eikä kliseistä. Kuvitus ei kommentoi ymmärtämättömiä, aina hullusti tekeviä aikuisia, vaan keskittyy lapseen. Aukeamalla kuljeksii, seisoksii ja ilmapallolla lentelee monenlaisia lapsia. He leikkivät, iloitsevat ja ajattelevat. Kuvissa ei uhota vallankumousta eikä liioin lasten pyhyyttä, mutta niin vain käy, että kuvia katselevan on helppo uskoa näihin lapsiin: ehkä muutos on mahdollista? Tässä runokuvassa kuvittaja syventää kirjailijan viestiä – rauhoittaa ja syventää.

ibby_palluroita

Jukka Itkonen

Runoilija Jukka Itkonen valitsi runon ”Eksynyt suunnistaja”, jonka on kuvittanut Matti Pikkujämsä. Runo on julkaistu Laulavat lenkkitossut -runokokoelmassa (Lasten keskus 2015).

Eksynyt suunnistaja
Kuva: Matti Pikkujämsä

Eksynyt suunnistaja

I
Energiajuomaa litkin,
juoksin pellonlaitaa pitkin,
jossain lehmä ammui.

Alkoi olla pimeää.
Otsalyhty sammui.

Vähän ajan kuluttua
tuli toinen paha tikki:
kompassini putosi.
Ja se meni rikki..

II
Tähdet loisti pääni yllä.
Pelottiko? Vähän, kyllä.
En ymmärtänyt yhtään mitään,
en tiennyt länteen vaiko itään
siitä matkaa jatkaisin.

Vähän ajan kuluttua pulman ratkaisin.
Päätin, että yövyn tässä
syvän metsän pimeässä.
Niin kuin kivikautta elin,
nuotionkin rakentelin,
katselin kun kipinöitä
lensi korkeuksiin.
Kauas, kauas, korkealle,
ylös korkeuksiin.

Poissa oli maailman melske,
turha kiire, vipinä.
Aamuun asti siinä vietin,
mielessäni hiljaa mietin:
”Maailma on nuotio.
Ihminen on kipinä.”

III
Ja puolen päivän aikaan vasta
sitten kävi niin,
että nuotiolta istumasta
minut löydettiin.

Olin kisan viimeinen, oli juuri hän.
Silti, ehkä hävinneenä, ikimetsään eksyneenä,
oppia sain paljon voittajaakin enemmän.

Ollaan sitten vaikka missä,
jollei olla joskus eksyksissä,
kenties silloin aivan liikaa täällä uhotaan.
Ja ehkä juuri sillä lailla,
syvää ymmärrystä vailla
moni kaunis ikimetsä turhaan tuhotaan.

Näin hän kertoo siitä:

Olemme tehneet Matti Pikkujämsän kanssa yhteistyötä jo pitkään, Matti kuvittajana ja minä kirjailijana. Yhteisiä teoksia on laskujeni mukaan kymmenkunta. Yhteistyömme alkoi kustantajan välityksellä – he esittivät Mattia kuvittajaksi kirjaani.

Alusta asti yhteistyömme on sujunut mutkattomasti ja käsitykseni mukaan ilahduttanut meitä kumpaakin. Kun näin on, lopputuloksessa ei ole valittamista kummallakaan. Matti on kertonut pitävänsä runoistani, ja minä pidän hänen kuvistaan. Pidän niistä siksi, että ne kertovat Matin olevan oivaltava ihminen, ja siksi, että Matti ei kyhää kuvaa runoon väkisin, vaan tuo tekstiin kuvittajana oman, usein humoristisen ulottuvuuden. Kuvat kertovat, että niiden tekijällä on sydämellinen, syvällinen katsomus elämän kaikkeuteen. Meillä on samansuuntainen huumorintaju ja mielikuvituksemme ovat sukua. En ole yhdessäkään kuvituksessa sanallakaan neuvonut Mattia saati opastanut, että ”haluan tähän sellaisen kuvan”. Ei tietenkään, luotan häneen kuvittajana täysin. On aina jännittävää nähdä, millaisia kuvia Matti on uuteen kirjaan tehnyt ja mitä hän on runoista löytänyt.

Matilla on kuvittajana oma tunnistettava tyylinsä, hän on erinomaisen taitava, ja pidän hänen värimaailmastaan, hänellä on mainio värisilmä.

Minun on hankala nimetä yhtä ainoaa kuvaa, josta pitäisin eniten kaikista Matin kuvista. On vaikea kuvitella, miltä esimerkiksi urheiluaiheisten runojeni kokoelma Laulavat lenkkitossut näyttäisi, jos kuvituksen olisi tehnyt joku toinen. Matin kuvat kirjassa ovat vauhdikkaita, eri urheilulajit kuvataan reippaan iloisessa hengessä ja kukin ominaislaatunsa mukaisesti. Matti tekee omalla tyylillään tunnetusti loistavia muotokuvia, esimerkiksi Lenkkitossuissa oleva Savolainen keihäänheittäjä on ilmetty Antti Ruuskanen. Ehkäpä eniten tässä kirjassa pidän kuvista runoihin ”Eksynyt suunnistaja” ja ”Taivaltaja”. Niissä näkyy Matin etevyys mielialan kuvaajana ja tunnelman luojana.

ibby_palluroita

Virpi Talvitie & Tuula Korolainen

LIIE 2_Niilo-aukeama
Tuula Korolainen: Taivasta hipoo hännänpää. Valitut runot 1990-2018. Kuvitus Virpi Talvitie. (Lasten Keskus 2018)

Kirjailija Tuula Korolainen valitsi Virpi Talvitien kuvituksen runoon ”Niilo”, joka on julkaistu teoksessa Taivasta hipoo hännänpää. Valitut runot 1990-2018 (Lasten Keskus 2018). Näin hän kertoo siitä:

Runossa on kipeitä ja katkeria tunteita. Poika kertoo, miltä hänestä ja veljestä tuntuu, kun koti hajoaa ja lasten pitää venyä eri suuntiin vanhempien erotessa ja loitotessa. Virpi on vanginnut runon traagisen tunnemaiseman täydellisesti ja vielä voimistanut sitä. Tekstissä eri puolten väliin aukeaa kuilu, mutta kuvassa se on lisäksi hirveä, synkkä pyörremyrsky, joka konkreettisesti halkaisee kodin kahtia. Myös tuulessa reuhtovat puut ovat vain puolikkaita, ja kuvittaja on saanut taloonkin ihmetystä ja surua, koska sen puolikkaat muistuttavat pojankasvoja. Kirjassa kuva on keskellä aukeamaa eli halkaisee myös kirjan, mikä vielä lisää sen voimaa. Kun kuvittaja suunnittelee myös taiton, täysosumat ovat tällaisia.

Kuvittaja Virpi Talvitie kertoo runojen kuvittamisesta näin:

Runojen kuvittaminen on ollut mulle aina sitä kaikkein mieluisinta ja kiinnostavinta kuvitustyötä. Nautin siitä, jos voin luoda tekstin rinnalle vain yhden merkityksellisen kuvan. Runokuva voi tiivistää tekstin sisällön tai toisaalla laajentaa tekstin ajatusta. Itse asiassa, runohan onkin usein samaa sukua kuin tällainen kuvituskuva: kiteytymä monesta asiasta, ajatuksesta, tunteesta ja tunnelmasta. Silti runo ja kuva voivat viihtyä myös rinnakkain, limittäin tai lomittain, mutta tuossa yhdistelmässä saa kyllä mielellään olla jotain vapautta ja ilmavuutta (sekä kuvallisesti että kuvaannollisesti) tai vastavuoroisuutta ja vuoropuhelua. Yksinkertaistaen voisi ehkä sanoa, että pitkä tai muuten runsas runo kaipaa rinnalleen ehkä vain pienen kuvan – jonkinlaisen huolettoman heiton, yksityiskohdan tai värinpalasen, kun taas pikkuinen runonpoikanen voisi nauttia isommasta, täydemmästä, monimielisestä kuvasta. Ajattelen tässä sekä lapsille että aikuisille tekemiäni runokuvituksia.

Tuulan laajan lastenrunoantologian Taivasta hipoo hännänpää kuvitustyö liittyi tiiviisti muun ulkoasun suunnittelutyöhön, aukeamakokonaisuuksien sommitteluun. Yksittäisiäkin runokuvia syntyi tosi runsaasti, mutta usein kuvat viittaavat moneen runoon samalla aukeamalla, niiden teemaan tai tunnelmaan. Työ oli tosi mielenkiintoinen, haastavakin. On sanottava, että jokaisen kuvituksen taustalla on aina paljon enemmän työtä kuin lopputuloksessa on näkyvissä – paljon välivaiheita, paljon lopullisesta kokonaisuudesta pois jätettyjä kuvia. Itse olen aika tyytyväinen tämän kirjan ulkoasuun, vaihtuviin tunnelmiin ja väriharmonioihin, kuvallisiin oivalluksiin ja kuvien kokonaisuuteen, pieniin toistoihin ja viittauksiin, jotka luovat kirjan sisällä omia pieniä salapolkuja toistensa luokse. Tosin en ole saanut tästä kirjasta paljonkaan palautetta. Kovin harvoin palaute kantautuu kuvittajan korviin asti.

LIITE 4_Talvite_Auringonlaskun_aikaan_aukeama[2269]Runon ”Auringonlaskun aikaan” parissa oli kivaa ja kiintoisaa askarreltavaa iltatunnelman ja arvoituksellisen kissamaisuuden parissa: luoda mahdollisimman vähäeleinen kuvanen, jossa kuitenkin on tila ja tilanne, tunne ja tunnelma – ja kysymysmerkki kissan hännässä ja koipien välissä.

ibby_palluroita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.