Lasten- ja nuortenkirjoissa ajankohtaisia näkökulmia ilmastonmuutoksen ehkäisyyn

Luonnon suojelu alkaa nyt omasta kodista

Päivi Heikkilä-Halttunen

Kotimainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on melko pitkän tauon jälkeen kiinnostunut ympäristönsuojelusta. Siinä missä 1970-luvulla luonnon tuhoutumisesta huolestuneiden lasten vastuksina olivat tehtaanjohtajat ja vastuuttomat päättäjät, niin nyt lapset aloittavat mielipidevaikuttamisen omista vanhemmistaan.

Poststrukturalistisen feminismin tutkija Rosalind Coward totesi jo parikymmentä vuotta sitten, että lasten oletetaan olevan aikuisia fiksumpia ympäristöön ja luontoon liittyvissä asioissa.

Suuntaus näkyy edelleen selvästi viimeaikaisessa ”tulevaisuuteen orientoituneessa vihreässä retoriikassa”, jossa nostetaan huoli lasten tulevaisuudesta keskiöön.

KANSI.JPG148Leena ja Inari Krohnin Vihreä vallankumous (Tammi 1972) oli ensimmäinen suomalainen ympäristötietoinen ja kansalaisaktivismia esittelevä lastenkirja. Siinä lapset järjestävät mielenosoituksen pelastaakseen puiston joutumasta asvaltoidun parkkipaikan alle.

Myös nykylapset ovat valmiita marssimaan barrikadeille. Ruotsalainen teini-ikäinen Greta Thunberg on antanut kasvot yhden lapsisukupolven huolelle ilmastonmuutoksesta.

Suomalainen lastenkirjallisuus on ammentanut inspiraationsa aina Zacharias Topeliuksesta lähtien luonnosta. On jopa perusteltua väittää, että tällainen topeliaaninen ja viktoriaaninen näkemys lapsesta kiinteänä osana luontoa eläinten hoivaajana jatkui 1800-luvulta likipitäen 1960-luvulle asti.

1970-luvulla lapsen toimijan rooli muuttui, ja hänet esitettiin lastenkirjoissa jopa anarkistina tai ainakin valveutuneena ja aktiivisena toimijana sekä muutoksen airueena pelastamassa luontoa ja lähiympäristöä.

2000-luvulla lapset ja nuoret näkyvät lasten- ja nuortenkirjoissa vanhojen käytänteiden kyseenalaistajina, uuden tiedon omaksujina ja oppijoina.

Nykyisin valistus aloitetaan jo taaperoista. Sanna Pelliccionin pikkulasten kuvakirja Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva 2008) näyttää konkreettisesti kuinka helppoa kierrättäminen on.

Onni pojan kierrätyskirja

Juha-Pekka Koskisen lastenkirjassa Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018) on kaikuja 1970-luvun lastenkirjallisuudessa tietoisesta agendasta, jossa lapset ottivat aikuistenkin ongelmat hoidettavikseen. Lähin vertailukohta löytyy 45 vuotta aiemmin ilmestyneestä Kaarina Helakisan ja Katriina Viljamaa-Rissasen kuvakirjasta Elli velli karamelli (Weilin+Göös 1973), jossa viisivuotias tyttö pelastaa koko kaupungin tuhoutumasta tehtaan saasteisiin. Koskisen kirjan sankari Matilda on Paula Melan kuvituskuvissa usein sormi pystyssä ojentamassa vanhempiaan huolettoman kuluttamisen turmiollisuudesta.

Lastenkirjallisuuden tutkija Clare Bradford on kyseenalaistanut lastenkirjoissa tyypillisen maneerin, jossa yksittäinen lapsi pelastaa maailmaa ratkomalla esimerkiksi maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Koskisen lastenkirjan Matilda onnistuu lopulta puhumaan puolelleen myös aikuisia: valistus kantaa hedelmää päiväkodissa ja vähin erin myös tytön vanhemmat muuttavat kulutustottumuksiaan. Kirjan loppuhuipentumassa vanhemmat seuraavat ylpeinä television ajankohtaisohjelmaa, jossa haastatellaan jo aikuistunutta Matildaa kestävästä kehityksestä.

Esko-Pekka ja Nikolai Tiitisen kuvakirja Kyyhkyn kysymys (Tammi 2010) muistuttaa tyyliltään Leena ja Inari Krohnin Tyttö joka kasvoi -tarinakokoelman (Tammi 1973) moraalisesti ojentavia tarinoita. Tiitisten kuvakirjassa eläimet kantavat huolta maapallon aavikoitumisesta. Ne lähtevät yhdessä pelastamaan tilannetta ja kohtaavat matkallaan myös ihmislapsen, joka sitoutuu viemään viestiä eteenpäin. Eläimet istuttavat yhdessä lapsen kanssa puun siemenen, joka on toivon ja paremman huomisen vertauskuva. Kyyhkyn kysymys ilmestyi alun perin näytelmätekstinä, jota on esitetty jo yli 70 maassa eri puolilla maailmaa osana Eno-verkkokoulun (Environment Online) luonnonsuojelukampanjaa, jossa koululaiset ovat istuttaneet jo miljoonia puita ympäri maailman.

Kyyhkyn kysymys

Varainkeruu on nivelletty myös osaksi Laura Mertzin ja Aino Järvisen Tuhat ja yksi otusta -kuvakirjaa (Etana Editions 2016), jonka myyntituloista lahjoitetaan rahaa WWF:n kautta tiikerien suojeluun. Sukupuuttoon kuolleet eläimet olivat kimmokkeena Pasi Pitkäsen Kadonneiden eläinten saari -kuvakirjassa (WSOY 2017) ja uhanalainen oranki on lapsen ystävänä Maija Hurmeen Yksinäisten saarten kartasto -kuvakirjassa (Etana Editions 2018).

Ilmastonmuutos on nostettu lastenkirjan kantavaksi teemaksi Martti Linnan lastenromaanissa Isän luokse (Myllylahti 2017) ja Martti Lintusen selkokuvakirjassa Mitä jääkarhu sanoi pingviinille (Pieni Karhu 2017).

pingu1

Yhdeksänvuotias Katri saa ilmastoherätyksen, kun hänen Brasiliassa sademetsiä pelastava isänsä lähettää tyttärelleen nimipäivälahjaksi Al Goren ilmastonmuutokseen paneutuvan dokumenttielokuvan Epämiellyttävä totuus. Äitinsä ja tämän uuden miesystävän lisäksi Katri velvoittaa – vaihtelevalla menestyksellä – myös kotitalonsa muita asukkaita ja koulutovereitaan  ilmastotalkoisiin.

Martti Lintusen eläinvalokuvin kuvitetussa kuvakirjassa Etelä- ja Pohjoisnavan asukit, pingviini ja jääkarhu, pääsevät puhelinyhteyteen keskenään ja viestivät huoltaan maapallon tulevaisuudesta.

Nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt. Nuorisobarometrin 2018 ennakkotietojen perusteella jo 70 prosenttia suomalaisista nuorista on joko melko tai erittäin huolissaan nykytilanteesta. Kymmenen vuotta aiemmin huolensa toi esiin vain 40 prosenttia nuorista.

Ekologisempi elämäntapa ei vielä ole valtavirtaa nuortenromaaneissa, mutta merkkejä tiedostavammasta muutoksesta on toki nähtävillä. Laura Lähteenmäen trilogia Northend (WSOY 2012–2014) on ravisteleva dystopia energian ehtymisestä ja ympäristömyrkkyjen seurauksista.

Lähteenmäen tavoin myös Kimmo Ohtonen on päätynyt dystopian ja fantasian maailmaan Ikimaa-sarjan avausteoksessa Soturin tie (WSOY 2018), jossa kuvataan kahta rinnakkaistodellisuutta. 12-vuotias päähenkilö Oliver elää pohjoisessa kylässä, jossa ei enää ole luonnonvaraisia metsiä ja eläimiä lainkaan. Kuusiplantaaseilla kasvatetaan ”rahakuusia”, joista saadaan biopolttoainetta. Kadonneen äidin etsintä sysää Oliverin Aarniolan ikimetsiin, joissa eletään vielä luonnon ehdoilla.

Yksi varhaisista kasvissyöntiä käsittelevistä lastenromaaneista, Jukka Laajarinteen Onnenpossu (WSOY) ilmestyi vuonna 2003. Jaakko-poika saa naapurin sikalan isännältä tehtävän pitää huolta pahnueen pienimmästä possusta. Jaakosta ja Teemuksi ristitystä possusta tulee ystävät, kunnes joulun alla sikalaan tulee teurastamon auto ja Jaakko päättää ryhtyä kasvissyöjäksi.

Laajarinteen lastenromaanissa päähenkilön päätös ryhtyä vegaaniksi mainitaan lyhyesti vain teoksen lopussa, siinä missä Antti Nylénin Eino ja suuri possukysymys -lastenromaanissa (Otava 2018) ja Elina Koivusen varhaisnuorille ja nuorille suunnatussa spekulatiivisessa fiktiossa Ailitza eli kävelevä maailma (Pääjalkainen 2018) kasvissyönnin eettisyys nousee jo teosten keskusteemaksi.

Kiinnostava ajankuva löytyy myös Reetta Niemelän, Mia Röngän ja Sanna Pelliccionin Nähdään majalla -kuvatietokirjasarjasta (Sammakko v:sta 2016), jossa tutuiksi tulevat muun muassa luonnon monimuotoisuus, luonnonmukainen viljely, lähiluonto ja villivihannekset aktiivisen ja ulkona viihtyvän lapsiryhmän puuhien kautta. Sarja on hyvä esimerkki modernin lastenkirjan hybridimäisyydestä: kannessa kerrotaan, että kirja on samanaikaisesti tietokirja, kuvakirja ja työpajaopas. Kaikki kolme tekijää ovat asiantuntijoita: Niemelä on opiskellut ekologiaa, Rönkä ympäristöekologiaa ja Pelliccionilla on biologin koulutus.

Kirjallisuudentutkija Elina Druker on vertaillut 1970-luvulla ja 2000-luvun alussa Ruotsissa ilmestyneiden ekokriittisten kuvakirjojen aatesisältöä. 1970-luvulla ympäristöongelmista selvittiin kuvakirjoissa yksinkertaisella ongelman ratkaisulla ja niissä suhtauduttiin ongelmakeskeisyydestä huolimatta myönteisesti tulevaisuuteen. Uusimmissa ympäristönsuojelua käsittelevissä kuvakirjoissa sitä vastoin korostuu Drukerin havaintojen mukaan lisääntynyt tietoisuus ilmastoon liittyvistä kysymyksistä. Tällaisissa lastenkirjoissa nähdään erityisen tärkeäksi antaa lapsille tietoa ja valistaa heitä. Teksti pyritään muotoilemaan helposti luettavaksi ohjekirjaksi, jossa annetaan konkreettisia vinkkejä ja opastusta.

Aiemmin lastenkirjallisuudessa on siis torjuttu ulkoapäin tulevaa uhkaa, suuruudenhulluja byrokraatteja, ahneita kapitalisteja, piittaamattomia aikuisia tai ilkeitä salametsästäjiä, jotka ovat syypäitä luonnon saastumiseen ja sen tuhoutumiseen. Nyt vastuu luonnosta on tavallisilla ihmisillä ja varsinkin lapsilla ja uhka ei tule enää ulkopuolelta, vaan sen kerrotaan olevan seurausta jokaisen henkilökohtaisista valinnoista. Uusimmissa luonnonsuojeluaiheisissa lastenkirjoissa ympäristöliike esitetäänkin suoraviivaisesti yksilön eettisten valintojen ja kulutustottumusten tuloksena.

Uudet kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat välttävät kuitenkin syyllistämisen ja antavat helposti toteuttavia ideoita pieniin, mutta vaikutuksiltaan merkittäviin ympäristötekoihin.

Lähteet

  • Bradford, Clare 2003: The Sky is Falling: Children as Environmental Subjects in Contemporary Picture Book. Teoksessa Children´s Literature and the Fin de Siécle. Toimittanut Roderick McGillis. Praeger, Connecticut.
  • Coward, Rosalind 1996:  Greening the Child. Teoksessa Only connnect. Readings on Children´s Literature. Third edition. Toimittaneet Sheila Egoff, Gordon Stubbs, Ralph Ashley & Wendy Sutton. Oxford University Press, Ontario.
  • Druker, Elina 2010: Från dystopier till eco chic – Miljökritiska bilderböcker från 1970-talet och i dag. Horisont. Tidskrift för litteratur och kultur 1.
  • Laakso, Maria, Lahtinen, Toni & Heikkilä-Halttunen, Päivi (toim.): 2011 Tapion tarhoista turkistarhoihin. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.