Kannusta minua! Kannusta! – vuoden 2019 lastenrunot

Teksti: Paula Niemi

Nurin ja kurin ja kammotuksia

Reetta Niemelän ja Marjo Nygårdin (kuvittaja) Kammotuksia (Lasten Keskus 2019) on runomuotoinen ja lempeä kauhukirja, joka sopii kaiken ikäisille lukijoille. Kirjan hurjat ja hirveät otukset ovat lukijasta ihastuttavia: Möökö on aika söpö! / Röhömassu, / höpönassu. Kirjassa laitetaan ranttaliksi, hepuloidaan ja eletään miten halutaan. Röhnö kehottaa lapsia valumaan ja lojumaan, sillä tosi röhnö on lysy, ja kun pöhkö tulee lapsoseen, paukku pääsee pruu pruu pruu! Nygårdin kuvitus on loistava: kammotuksilla on isoja suita, silmiä ja karvaisia päitä, ja pasta-ahmatti Nasta on pelkkää ammottavaa, nälkäistä kitaa.

Vaikka Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat luetaan kuvakirjoihin, uusin Tatu ja Patu, kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja (Otava 2019) on syytä silti mainita runokatsauksessakin. Kirjassa Tatu, Patu ja Veera kertovat toisilleen outoja juttuja, jotka on kirjoitettu runomuotoon: Alli saa syntymäpäivälahjaksi otsarypyt, villipyörät houkuttelevat bongareita metsänreunaan ja Tatun ja Patun kauhuksi hidas Helmut kuolee ennen kuin ehtii syödä jäätelönsä. WARUM (eli miksi) kerroin tämän tarinan? No siksi, että edelleen kuulen Helmutin luiden narinan. Hieno kauhuteema ja tutun kirjasarjan huumori houkuttelee uusia lukijoita lastenrunon pariin. On ilahduttavaa, että runo tekstilajina sopii myös hyvin myyvän kuvakirjasarjan sivuille.

Mika Myllyneva ja Jakke Haapanen (kuvittaja) ovat tehneet kirjan sanoista, joihin kätkeytyy eläimiä. Nurin ja Kurin: pitääkö mandariinisorsa kuoria? (Kustannusosakeyhtiö Kureeri 2019) esittelee runojen ja kuvitusten avulla lapsille muun muassa hiirihaukan eli haukan, jolla on hiiren pää, sekä mandariinivartaloisen mandariinisorsan. Runot pohtivat otusten elämää. Lehdestä hännän tupsu / ja syntyy uusi eläin hupsu. Haapasen kuvituksessa vuorottelevat oikeat ja keksityt eläimet: hirvikärpänen on hirven ja kärpäsen yhdistelmä, mutta kuvissa on myös hirvi ja kärpänen. Ihan pienille kirja ei sovi, sillä osa eläinten kuvista on pelottavia. Kirjaa voi siis lukea myös hirviökirjana. Parhaimmillaan kirja on sanoja ja kuvia tutkaillessa: millainen eläin olisi kissakala tai muurahaiskarhu?

Tunnollisten ja taitavien eläinten vuosi

Hannele Huovin ja Elina Warstan Hiiri mittaa maailmaa (Tammi 2019)

Hannele Huovin runoja sisältävä kokoelma Hiiri mittaa maailmaa (Tammi 2019) sisältää 200 Hannele Huovin runoa vuosilta 1979-2019. Kirjaan on koottu huima määrä Huovin klassikkorunoja kymmenistä teoksista. Mukana on hiiren aakkosia, vauvarunoja, runoja talvesta ja joulusta sekä pienistä eläimistä. Valo hiljaa, varovasti / lattialla liikkuu. / Pienen koiran huokaillessa / valokeijut kiikkuu. Myös Huovin oivaltavia fantasiahahmoja on mahtunut kirjaan mukaan: Voit tavata sammakkoprinssin, / kun menet meren rantaan. / Siellä monta prinssiä kulkee, / jää räpylän jäljet santaan. Elina Warsta on kuvittanut kirjan murretuin sävyin. Pöydän alla istuva pippuriprinsessa, kirjalla lentävä hiiri ja saniaisessa kulkevat leppäkertut kuljettavat runojen maailmaan.

Annika Sandelinin ja Karoliina Pertamon (kuvittaja) Jos olisin sammakko (Karisto 2019) kertoo eläinten, ihmisten ja esineidenkin unelmista. Jo teoksen takakannessa sammakko ja rupikonna jakavat unelmansa. Käy ilmi, että sammakkoeläinten unelmissa vesi on aina kiehtovampaa jonkun toisen lammessa tai joessa. Runoissa ja unelmissa pohditaan yksinäisyyttä, kateutta, nähdyksi tulemisen tarvetta ja kuoleman pelkoakin. Pertamon kuvitus täyttää aukeamat laidasta laitaan ja kirjan hahmot liikkuvat kiehtovissa maisemissa. Etenkin harmaan siiran unelmat ovat värikkäitä ja villejä niin kuvissa kuin sanoissakin: sen silmät säihkyvät punatulta, / sen liikkeet on kuin hunajaa, / tanssi niin kuin sateenkaaren kulta, / kun se höyhenpeppua heilutaa.

Sinikka Nopolan ja Linda
Bondestamin Mustekala
löytää trikoot (Tammi 2019)

Mustekala löytää trikoot (Tammi 2019) on Sinikka Nopolan ja Linda Bondestamin (kuvittaja) riimirunokirja, joka kertoo yllättävistä kohtaloista. Runossa runoilija Ensio Hahtuvainen ottaa kanan, joka eli elämänsä runoilijalle munien, muttei päässyt yhteenkään runoon. Olin kai liian tavallinen / runoilijan uniin. / Näin siis parhaaksi keskittyä / arkipäiväisiin muniin.” Teoksen runoissa pohditaan paljon tunnollisuuden ja kunnollisuuden teemoja. Keltasirkku ei uskalla muuttolentää, koska pelkää saastuttavansa lentelyllään. Inkeri itkunsäästäjä lupaa lapsena äidilleen, ettei itke kuin oikeita murheita: satavuotiaana Inkerillä on ollut monta syytä itkeä, mutta yhä hän säästää kyyneleitä. Kaksi täysin normaalia naalia perustaa perheen, mutta kun Pohjolan normaalein naali -palkinto meneekin toisaalle, naalit ajatuvat kriisiin. Sudenkorennon mielestä mitättömästä vesikirpustakin löytyy kätketty, villi puoli: Killeri, hilleri, lilleri, trilleri! / Olen pohjimmiltani hai, / hei, heleä helluntai!” Runot houkuttavat lukijan pohtimaan omaa ajatteluaan ja sitä, pitäisikö kenties jokaisen meistä vähän enemmän hillua hunningolla kuin sammakko nimeltä Topias Pouru?

Runoja arjesta, luonnosta ja tunteista kasvaville

Kaarina Helakisan ja Emmi Jormalaisen Pikku Posetiivi (Otava 2019)

Jo ihan pienetkin voi tutustuttaa runojen maailmaan. Ensikirjoissa on viime vuosina ollut monta hienoa lastenrunokokoelmaa. Kaarina Helakisan runokokoelma Pikku Posetiivi (Otava 2019) on mainio lisä näihin tärkeisiin kirjoihin. Paksulehtinen kirja sisältää runoja muun muassa Annan ja Matiaksen lauluista sekä Posetiivista. Kokoelmaan valitut runot ovat sanastoltaan ilahduttavan rikkaita: briljanttien ja lumivanttuiden lisäksi tekstissä nukkuu nukkuu hymysuu / tiukutähti, tähtikukka, / sammalsukka. Näin lapsen ja aikuisenkin sanasto karttuu kuin vahingossa. Emmi Jormalaisen lämpöisessä kuvituksessa eläimet touhuavat monenlaista: lehmä tiskaa, orava ajaa yksipyöräisellä ja krokotiili nukkuu puussa.

Liisa Kallion Pikku Papun värikäs sirkus (Tammi 2019) on jatkoa Kallion aiemmille Pikku Papu -kirjoille. Paksulehtinen kuvakirja kertoo perheen pienimmille eläinten sirkuksesta. Samalla loruillaan väreistä ja tempuista: Kirppu pysyy pystyssä oranssilla pyörällä, kiihdyttää ja jarruttaa, kun ajaa pitkin porkkanaa.Kuvituksessa pienet eläimet muuttuvat sirkustaiteilijoiksi ja tutut kasvit ja sienet muuttuvat heidän välineikseen. Nukkuva leppäkerttu, loikkaava kirva ja pöllön kanssa temppua treenaava mato kiinnostavat lasta monen lukukerran verran.

Runo- ja kuvakirjojen rajamailla liikkuu paljon kirjoja, joissa teksti on riimimuodossa mutta kirjat luetaan kuitenkin runokirjojen sijaan johonkin muuhun kirjallisuuden lajiin, esimerkiksi kuva- tai tietokirjoihin. Päiväkoti- ja alakouluikäisten ympäristökasvatukseen sopii Essi Rikaman Suomen luonto tutuksi lorutellen: 130 kuvitusta ja lorua maan, veden ja ilman asukkaista (BoD 2019). Lorutietokirjassa esitellään tuttuja kasveja, eläimiä luonnon ilmiöitä. Jokaisesta on kuva ja kuvan rinnalla loru, jossa kerrotaan tiiviisti olennainen kuvan esittelemästä lajista. Aikuinenkin oppii kirjaa lukemalla. Kuha yöllä saalista jahtaa, se pienemmät kalat suuhunsa nappaa.

Ympyräiset-sarjan Anne-Maria Kuuselan kirjoittaman ja Matias Teittisen kuvittamassa teoksessa Pieni kirja tunteista (Mäkelä 2019) esitellään erilaisia tunteita eläinten avulla. Joka aukeamalla on kuva eläimen kasvoista, joilla näkyy tunne. Viereisellä sivulla on pieni loru tunteesta. Esimerkiksi pelästynyttä apinaa esittävän kuvan vieressä on loru Ihan yks kaks yllättäen / kummitus huutaa huu!” / Voi hurja kuinka säikähdin, / jää sivuun kaikki muu. Tekstin yhteydessä on kysymys, jonka avulla lasta voi houkutella nimeämään tunteen.

Eppu Nuotion ja Liisa Kallion
Minä tykkään nyt: Ilosta, ujostelusta
ja muista tunteista (WSOY 2019)

Eppu Nuotion ja Liisa Kallion (kuv.) Minä tykkään nyt: Ilosta, ujostelusta ja muista tunteista (WSOY 2019) on takakansitekstinsäkin mukaan tunteiden työkirja. Kirjassa on paitsi runoja tunteista, myös sanataideopettajien Anna Anttosen ja Kati Inkalan laatimia tunnetaitotehtäviä. Kirjan kuvitus ja runot pelaavat hyvää yhteispeliä: futisjoukkueen edessä hikoilevan palloilijan kuvan vieressä on runo Vois saada hepulin jossa todetaan, että Jos niinku kaikki muut tuntis toisensa, mut ite ei tuntis ketään, ja menis ekaa kertaa harrastamaan jotakin. Niin silloin vois saada hirveen hepulin. Kirjassa on runoja muun muassa kiukusta, pelosta, uskalluksesta, onnesta ja yksinäisyydestä. Niiden lukeminen itkettää ja naurattaa aikuistakin. Minä tykkään nyt on poikkeuksellisen hieno ja onnistunut yhdistelmä tunteita herättäviä runoja, kiehtovaa kuvitusta ja kiinnostavia tehtäviä.

Pia Perkiön ja Adventure-palkinnon vuonna 2019 saaneen kuvittaja Sanna Pelliccionin runokirja Tule mukaan, sanoi leijona: runoja lasten arkeen (Lasten Keskus) sijoittuu jonnekin tunnetaitokirjojen ja tavallisten runokirjojen välimaastoon. Perkiön runoissa leijona on päähenkilö, joka tapaa erilaisia eläimiä ja lapsia. Runot on jaettu neljään ryhmään: ollaan kavereita (loruja ystävyydestä), kaikki mukaan (loruja päivän touhuista), kuinka kauan (loruja ajan kulusta) ja miltä tuntuu (loruja tunteista). Osa runoista on suoran kasvatuksellisia (On tosi tyhmää kiusata. / Kaveruus on fiksua), osa taas perinteisempää riimittelyä (linnunrata / rotanloukku / sormi on kuin ongenkoukku). Kirja soveltuu erityisen hyvin varhaiskasvatukseen ja perheisiin, joissa harjoitellaan muiden arvostamista ja yhteispeliä. Mukana on myös muutama runo, jotka saavat aikuisen lukijan tarkastelemaan omaa tapaansa osoittaa ja sanoittaa tunteita: Opettelen pelaamaan futista, / olemaan yhtenä joukossa. / Kannusta minua! Kannusta!.

Maalla, merellä ja ilmassa

Matias Nopola (runot) & Christel Rönns (kuvitus): Risto Räppääjä maalla, merellä ja ilmassa (Tammi 2019)

Aivan omaan tyyliinsä lastenrunoihin päräyttää Matias Nopolan kulkuneuvorunokirja Risto Räppääjä maalla, merellä ja ilmassa (Tammi), jonka on kuvittanut Christel Rönns. Arkimaailmaan sijoittuva Risto Räppääjä -teos on mukava poikkeus vuoden runosadossa, ja se sopii hyvin myös nuorimmille lukijoille. Runoissa on paljon lapsille tuttuja juttuja: Jäteauton lemuvana on jo vähän kauempana. Helikopterin, paloauton ja polkupyörän lisäksi mukaan ovat päässeet myös harvinaisemmat kulkupelit. Kirjassa runoillaan muun muassa uimapatjasta, sukellusveneestä, pulkasta ja rakettirepusta. Kun reppuni ei lentele, sanon sille: Pentele!”

Virikkeitä 1/2020 Edellinen artikkeli
Virikkeitä 1/2020 Seuraava artikkeli

Palaa takaisin Virikkeitä-lehden etusivulle.