Mielen heilahduksia. Mielenterveydestä kotimaisissa lastenkirjoissa

Marketta Könönen

Miten mielenterveyden ongelmia kuvataan kotimaisissa lastenkertomuksissa ja kuvakirjoissa? Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei juuri mitenkään. Sitten mieleeni kuitenkin putkahti yksittäisiä kohtauksia kirjoista ja vastaan tuli vielä monia uusia kuvakirjoja, joissa käsitellään mielenterveyttä tai pikemminkin sen puutetta monella eri tavalla. Keskustelin aiheesta vielä Päivi Heikkilä-Halttusen kanssa, joka kertoi aiheesta ilmestyneen paljonkin täsmäkirjoja. Sain lainaksi ison nipun Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n, Pesäpuu ry:n ja Mielenterveyden keskusliiton kirjasia sekä muutamia muita aiheesta ilmestyneitä kirjoja.

yhdessä eteenpäinOmaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry on julkaissut vuonna 2005 mm. opasvihkosen Yhdessä eteenpäin – Opas nuorelle, jonka läheinen on sairastunut psyykkisesti. Siinä mielenterveysongelmiksi luetellaan psykoosi, skitsofrenia, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, persoonallisuushäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt ja syömishäiriöt.

Lapsille suunnatut kuvakirjat Mirjan äidillä on persoonallisuushäiriö (2005), Markuksen äiti saa apua (2006), Miian isä on sekaisin (2007), Matin isä oli vähällä kuolla (2007) ja Mikon äiti on masentunut (2008) käsittelevät persoonallisuushäiriötä, psykoosia, masennusta ja vanhemman itsemurhayritystä. Nämä kaikki Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n julkaisemat kuvakirjat kertovat alakouluikäisen lapsen ja hänen perheensä elämästä, kun vanhemman mielenterveys järkkyy. Kirjojen viesti on yksiselitteinen. Lapselle pitää kertoa vanhemman sairaudesta, lapsella pitäisi olla luottoaikuinen ja tieto siitä, ettei vanhemman sairastuminen ole lapsen syy eikä vanhemman hoitaminen hänen vastuullaan. Lapsen ei tarvitse tuntea häpeää ja syyllisyyttä vanhemman sairastumisesta tai käyttäytymisestä. Lisäksi kirjoissa on puhelinnumeroita ja osoitteita tahoista, jotka tarjoavat apua sairastuneen läheisille. Kaikki ovat asiantuntijoiden tekemiä, tarpeellisia ja hyödyllisiä kirjoja.

Masennus, uupumus ja voimattomuus

IBBY Finlandin syksyllä 2017 järjestämän Pulpetti puristaa -kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuudessa Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka kertoi odottavansa hartaasti päivää, jolloin jokainen sairastunut voisi häpeilemättä merkitä ansioluetteloonsa, milloin on joutunut olemaan masennuksen tai muun mielen nyrjähdyksen takia poissa työelämästä.

Mielenterveysongelmat koskevat suurta joukkoa suomalaisia, mutta häpeä ja pelko estävät usein ongelmien luontevaa käsittelyä. Moni julkisuuden henkilö on kertonut omasta masennuksestaan, mikä on rohkaissut muitakin puhumaan ja kirjoittamaan sairaudesta. Aihe on ujuttautunut myös lastenkirjoihin.

Sanna Olkinuora (teksti) ja Julia Jusslin (kuvat) ovat tehneet kuvakirjan Veli Rusakko. Tyynimetsän tarinoita (Mini 2017). Veli Rusakko on eristäytyvä, säikky ja muita kavahtava jänis. Se piilottelee luolissa ja liikkuu öisin. Muut Tyynimetsän eläimet ihmettelevät sen käytöstä. Pöllö kuitenkin tietää, mistä on kysymys. Veli Rusakko on masentunut. Se on hukannut elämänilonsa ja siksi sitä on vaikea ilahduttaa. Pöllö myös tietää, ettei Veli Rusakko parane ilman hoitoa. Niinpä eläimet hankkivat sille paikan Aurinkolehdon parantolasta. Keskustelu, hoito ja vertaistuki saavat Veli Rusakon elämänilon heräämään. Tarina saa kaikkien kannalta onnellisen lopun, mutta ihmisten maailmassa kaikki ei aina suju niin mutkattomasti.

Anja Erämajan kirjassa Hilu, Hippu ja äiti valtava (WSOY 2008) hassutteleva ja huolehtivainen kaksosten yksinhuoltajaäiti uuvahtaa talous- ja muiden huolien alle. Valtavasta tulee pieni ja avuton. Äiti makaa sängyllä, on vaakasuora aamusta iltaan, illasta aamuun. Sata vuotta. Lastenkirja auttaa, lapset tietävät, tuovat kirjan ja lukevat. Lukuterapia yhdistettynä jäämansikoihin auttaa ja äiti virkistyy hiljalleen.

Tove Appelgren ja Sanna Tahvanainen kirjoittavat taidokkaasti lapsen ja aikuisen suurista tunteista ja häilyvästä mielestä. Tove Appelgren on kertonut Vesta-Linneasta ja hänen perheestään viisi tarinaa. Erityisen herkällä Vesta-Linnealla on suuret tunteet ja välillä synkkiä ajatuksia. Vesta-Linnealla on isoveli ja kaksi pikkusiskoa. Mutta kukaan ei ole samanlainen kuin hän. Vesta-Linnea kuunvalossa -kirjassa (Tammi 2013) äidin ystävä tulee mökille toipumaan erosurusta ja ahdistuksesta. Vierasta seuratessaan Vesta-Linnea oivaltaa, että elämässä tarvitaan sekä valoa ja varjoa. Surua seuraa ilo ja molempia tarvitaan.

Sanna Tahvanainen on kirjoittanut kaksi kirjaa uupuneista äideistä. Lohikäärmeunia (alkuteos Dröm om drakar; kuvittanut Jenny Lucander; Schildts & Söderströms 2015) kertoo Bellasta ja äidistä. Bellan äiti on niin väsynyt, ettei pysty nukkumaan. Äidin työasiat ovat kytkyssä Kiinaan ja Kiinan aikaan. Yhtenä iltana Bella toivottaa äidille lohikäärmeunia ja kas äiti nukahtaa pitkästä aikaa, nukkuu kunnolla ja näkee merkillisiä unia. Seuraava päivä on onnellinen ja hyvä päivä.

Sari Airolan hienot kuvat keventävät ahdistavaa tarinaa Tahvanaisen kirjassa Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen (alkuteos Silva och teservisen som fick fötter; Schildts 2011). Silvan äiti kuulee ääniä, poimii sinisiä vadelmia, potee usein migreeniä ja haluaisi kadota kokonaan salaiseen puutarhaan. Silvaa pelottaa äidin katoaminen. Äiti istuu paikallaan, tuijottaa tapettia ja alkaa kadota. Sitten äiti ei kuule eikä näe mitään. Silva kertoo äidille pelostaan ja pyytää äitiä jättämään lapun ennen kuin katoaa seuraavan kerran. Keskustelu helpottaa Silvan oloa ja saa äidin ymmärtämään tyttären tunteita.

Kolmas kuvakirja uupuneesta äidistä on Hannamari Ruohosen kirjoittama ja kuvittama Kadonnut äitini (S&S 2017). Pieni lapsi kuulee yöllä äidin ja isän riitelevän. Aamulla kun hän herää, äiti on kadonnut, samoin äidin tavarat. Kertojaminä purkaa vihaa, pelkoa ja hämmennystä mielikuvituskoiraan. Onneksi isä on läheinen, lämmin, turvallinen ja läsnä.

Vesta-Linnealla on suuri perhe ja suku tukenaan, Bella ja Silva elävät äitiensä kanssa kahdestaan. Tytöt ovat pärjääjiä, mutta millä hinnalla? Isän masennuksesta on Ilja Karsikas kirjoittanut ja kuvittanut hienon kirjan, Amos ja sumupuu (Etana Editions 2017). Tekijä kertoo kirjastaan ja sen synnystä haastattelussa Kuvakirja isän uupumuksesta. Ilja Karsikkaan haastattelu.

Yksinäisiä ja näkymättömiä

Yksinäisyys, erilaisuus, ulkopuolisuus ja näkymättömäksi itsensä tunteminen ovat olleet lasten- ja kuvakirjojen kestoaiheita kautta aikojen. Kaikkiin näihin tunteisiin liittyy myös ahdistusta ja murhetta.

Oscar Wilden Itsekäs Jättiläinen rakentaa puutarhansa ympärille korkean aidan. Jättiläinen haluaa olla yksin ja rauhassa puutarhaan tunkevilta lapsilta. Kaikki ulkopuolinen on vaarallista ja se on torjuttava kaikin mahdollisin keinoin. Katri Kirkkopelto kuvaa Itsekkään Jättiläisen kaltaista murjottajaa ja äksyilijää kirjassaan Molli (Lasten Keskus 2013). Sitkeä pikku Sisu sulattaa pikkuhiljaa Mollin äksyilyn ja vastarinnan ja antaa tilaa uusille, erilaisille tunteille.

Huikaisevan hieno kirja vastentahtoisesta yksinäisyydestä on Tuulia Hyrskeen kirjoittama ja kuvittama kirja Ypö yksin (Tammi 1990). Kohtalo tai sattuma on jättänyt Ypön yksin saarelle suureen taloon. Talo on täynnä tyhjiä, puolityhjiä ja täysiä huoneita. Hiljaisuus, joka täyttää tavaroiden välisen tilan, tekee täydestä huonesta ahtaan. Aluksi saarelle löytää Nysty, Hiutale ja Rotta. Myöhemmin muuttavat Vento, Nätky, Riiviö, Täpö ja Papelon kahdeksan henkinen perhe. Äiti Papelo tietää, että kaikilla täytyy olla lapsuus. Ypö saa Papeloilla elää myöhäistä lapsuutta. Ben Furmanin sanat ”koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta” pitävät Ypön kohdalla paikkansa. Oma kuva itsestä pienenä, sylissä istuminen ja hoivatuksi tuleminen tekevät hyvää ja Ypö on uusien ystäviensä kanssa valmis kantamaan sarvipäisen, kultahampaisen luurangon keinutuolissa pohjoisrannan kuistilta mukaan syysjuhliin.

Muukalaisuus ja sairaus voivat olla myös syy yksinäisyyteen. Punakorvan kaksi kotia. Maahanmuuttajalapsi sijaisperheessä kertoo Suomeen tulleesta kilpikonnaperheestä. Kirjan on kirjoittanut Azeb Hailu, kuvittanut Anita Polkutie ja kustantanut Pesäpuu ry vuonna 2009. Kaikki sujuu aluksi hyvin, mutta sitten Punakorva muuttuu koulussa hiljaiseksi ja väsyneeksi. Syyksi paljastuu äidin uupumus. Pieni kilpikonna on hoitanut sairasta äitiä, eivätkä sen voimat riitä kouluun. Tilanne ratkeaa, kun asia selviää aikuisille. Äiti pääsee sairaalaan ja Punakorva saa sijaiskodin ystävänsä luota. Punakorvan perhe toipuu hiljalleen äidin sairaudesta ja Punakorva oppii paljon uusia asioita ystävyydestä ja kiusaajan kohtaamisesta.

Toisessa Pesäpuu ry:n vuonna 2009 kustantamassa kirjassa, Pinnalla – tarinoita selviytymiseen nuorilta nuorille, on kolmisenkymmentä nuorten tarinaa elämästä sijais-, perhe- tai lastenkodissa. Useimmilla syynä siirtyminen biologisesta kodista pois johtuu vanhempien alkoholismista, sairaudesta, väkivaltaisuudesta tai kuolemasta.  Tarinoiden petetyt, hylätyt ja laiminlyödyt lapset muuttuvat uuden alun saatuaan näkyviksi ja vahvistuvat.

Näkymättömäksi voi muuttua jo pienenä. Tove Jansson teki aikanaan Näkymättömän lapsen ilmiönä tutuksi. Näkymättömyyttä on monenlaista. Päiväkodissa voi olla yksin ja näkymätön, paitsi silloin, kun haluaa mukaan muiden leikkeihin. Jos silloin tulee torjutuksi, jää kaiken ulkopuolelle. Silloin voi saada näkymättömän, mutta hitaasti paranevan haavan. Avaruuden näkymättömät tyypit voivat auttaa, silloin kun itse ei uskalla kertoa, että on kurjaa jäädä aina ulkopuolelle, eikä kukaan tykkää. Siltä tuntuu ainakin Kukasta eli Kapteenista Elina Hirvosen kirjoittamassa ja Ville Tietäväisen kuvittamassa kuvakirjassa Näkymätön (Lasten Keskus 2016). Tyttö valvoo ja miettii miten saisi kaiken muuttumaan, kiusaamisen ja ulkopuolelle jäämisen loppumaan. Vanhemmille ei voi kertoa, miksi vatsaan sattuu, miksei uni tule ja miksei halua mennä päiväkotiin. Kirja voitti ensimmäisen Lastenkirjainstituutin jakaman Punni-palkinnon.

Ilona Tomi (teksti) ja Anna-Liisa Tarvainen (kuvitus) ovat tarttuneet kuvakirjassaan Suden lahja (Kunsti Kustannus Oy 2016) tärkeään, koko perheen mielenterveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavaan asiaan, lapsen vakavaan sairastumiseen. Pitkät sairaalajaksot, rajut hoidot ja huoli lapsen tai sisaruksen selviämisestä vaikuttaa vääjäämättä jokaiseen perheenjäseneen ja läheiseen. Kirjan karhuperheeseen on helppo samaistua ja jutella omista tuntemuksistaan.

Merkillinen käyttäytyminen

Aina erilainen ja kummalliselta tuntuva käytös ei johdu mielenterveydestä tai huonosta käytöksestä vaan kyseessä saattaa olla neurologinen poikkeavuus, kuten esimerkiksi Aspergerin tai Touretten oireyhtymä. Neuropsykiatrinen valmentaja Marianne Kulmala on kirjoittanut kaksi erinomaista kirjaa kahdesta erityisestä lapsesta, Sakusta ja Rufuksesta. Molemmat ovat reippaita kolmasluokkalaisia ja joissain asioissa erityisen osaavia kavereita. Saku, spesiaali lapsi (Aivoliitto ry 2014) ja Rufus, spesiaali lapsi (Aivoliitto ry 2015) sopivat sekä aikuisten että lasten käyttöön. Kirsi Tapanin lennokas ja hauska kuvitus tukee lukemisen iloa. Erityiskiitoksen ansaitsee selkokielisyys. Kirjat ovat oiva esimerkki siitä, että selkokieli voi olla värikästä ja koukuttavaa.

Sakun yhden torstaipäivän aikana seurataan, miten Aspergerin oireyhtymän näkyy hänen elämässään kotona, koulussa ja terapiassa. Saku on kielellisesti lahjakas. Hän tietää paljon formuloista ja dinosauruksista. Saku tarvitsee päiväänsä turvalliset rutiinit ja kaikenlaiset muutokset saavat hänet pois tolaltaan. Aistien yliherkkyys on sekä rikkaus että rasite. Yhteensopimattomat värit saavat pojan voimaan huonosti, samoin ruuan vääränlainen rakenne, hajut ja kättely.

Rufuksella on Touretten oireyhtymä. Rufus on erinomainen koirankasvattaja. Boris on bostoninterrieri ja pojan paras kaveri. Boris kertoo lukijalle Rufuksen elämästä ja siitä, miksi poika on hänelle niin tärkeä ja rakas ja miten Touretten oireyhtymä ilmenee pojan käytöksessä. Rufuksella on erilaisia toistuvia pakkoliikkeitä ja erilaisia ääniä: rykimistä, hyrinää, hyminää, kiljahtelua ja välillä kovaäänistä kiroilua. Tic-liikkeet tulevat kuin aivastus, niille ei voi mitään. Ne vain kestävät paljon kauemmin kuin aivastus. Nukahtamisvaikeudet, aistien yliherkkyys ja raivokohtaukset ovat myös osa Rufuksen arkea.

Muistisairaudet

Isovanhempien muistiin liittyvät aiheet ovat ilmestyneet myös kotimaisiin lastenkirjoihin. Vuonna 2010 WSOY julkaisi Riitta-Liisa Heikkisen kirjoittaman ja Kati Vuorenton kuvittaman kirjan Mummin muisti karkuteillä. Kirjassa Anni ja Topi tulevat mummin luokse mökille. Mummi unohtaa tulla lapsia vastaan. Bussipysäkillä odottaa ainoastaan mummin viisas koira, Sydänkäpynen. Viikon aikana mummi on muutenkin hajamielinen. Välillä hän unohtaa ruokkia koiran, käydä kaupassa, hakea postin ja kadottaa yhtenään ajantajun ja saapa hän palohälyttimenkin pirisemään, kun mustikkapiirakka kärähtää uuniin. Lapset ihmettelevät keskenään mummin käyttäytymistä ja miettivät, että pitäisikö äidille kertoa mummin hajamielisyydestä. Lapset päättävät olla kertomatta. He haluavat ostaa mummille muistikirjan avuksi. Jos äiti kyselee miksi, niin sitten he kertovat. Liekö paras mahdollinen loppu tärkeään kirjaan?

Kreeta Onkeli voitti vuonna 2013 Finlandia Junior -palkinnon kirjallaan Poika joka menetti muistinsa (Otava 2013). Se on pieni suuri kirja. Arto saa hurjan naurukohtauksen Töölönlahden puistossa ja menettää muistinsa. Taskussa olevasta lapusta hän huomaa olevansa Arto. Turvattua elämää viettänyt poika päätyy tapaamansa Kimon seurassa Itä-Helsinkiin. Vieraassa ympäristössä Arto saa varsinaisen sosiaalisen kylvyn tutustuessaan hyvin erilaisiin perheisiin ja ongelmiin. Poika joka menetti muistinsa sopisi esimerkiksi melkein mihin tahansa asiaan alkoholismista ystävyyteen. Kreeta Onkelilla on kyky tiivistää ja nähdä asioiden ytimeen ja tehdä se lempeän humoristisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s