Muualta Suomeen tulleet kuvittajat haastavat hyvässä mielessä kotimaista kuvakirjakenttää

Päivi  Heikkilä-Halttunen

Keanne van de Kreeke on syntynyt Hollannissa, mutta asunut Belgiassa yksivuotiaasta lähtien. Suomeen hän muutti miehensä kanssa 20 vuotta sitten.

–  Olimme vaihto-oppilaina Norjassa 1995, mutta sinne pysyvästi muuttaminen olisi ollut liian monimutkaista. Rauhallinen luonto, vihreys ja vuodenajat vaikuttivat eniten päätökseen muuttaa Suomeen.

1.tammikuu_susi_cmyk
Kuva: Keanne van de Kreeken kuvitus ”Tammikuu” Suomen Ladun kalenteriin 2019

Nykyisin perheineen Somerolla Varsinais-Suomessa asuva van de Kreeke on valmistunut Antwerpistä audiovisuaalisen ja graafisen suunnittelun oppilaitoksesta.

– Suomeen muuton jälkeen koin itseni vielä kuvataiteilijaksi. Ilmaisuni oli kokeellista, abstraktia ja tein esimerkiksi installaatioita. Omien lasten syntymän jälkeen kehitin nykyisen kuvitustyylini ja kiinnostuin lastenkirjojen ja myöhemmin myös oppikirjojen kuvittamisesta. Olen vaihtelunhaluinen ja siksi teen kuvitustöiden ohella myös teatteriprojekteja ja yhteisöllisiä hankkeita. Edelleenkään en miellä olevani ”perinteinen kuvittaja”, vaan pikemminkin indie-tyyppinen monitoimija.

Hollannissa arvostetaan omakustanteita

Hollantilais-belgialaisen taustansa takia Keanne kokee välillä suomalaisen kulttuurin melko suljettuna, joskin avoimuus on vähitellen viime vuosina lisääntynyt.

Hän saa kuvitustöistään Suomessa kahtalaista palautetta: toiset arvostavat hänen taianomaista tyyliään ja rohkeaa värinkäyttöään, osa taas ei ymmärrä sitä lainkaan. Erilaiset palautteet ovat kuitenkin rohkaisseet häntä kehittämään tyyliään persoonalliseksi.

Suomen lastenkirjatarjonta on hänen mielestään huomattavasti niukempaa Belgiaan verrattuna:

– Kustantajia on vähemmän ja ne ovat pienempiä. Ne eivät liioin uskalla juurikaan ottaa isoja taloudellisia riskejä. Suomessa keskitytään muutamaan huipputekijään. Olisi kuitenkin tärkeää pitää tarjonta monipuolisena.

Belgiassa ja Hollannissa julkaistaan myös enemmän omakustanteita ja niihin ei Suomen tapaan liitetä vähättelevää leimaa. Suomessa on hänen mielestään paljon lahjakkaita lastenkirjakuvittajia, vaikka meillä ei olekaan Belgian ja Hollannin tavoin alan vakiintunutta koulutusta.

Euroopan eri maiden välillä ilmenee Keannen havaintojen mukaan vielä kansallisia ominaispiirteitä. Suomalaista lastenkirjakuvitusta leimaa graafisuus ja pelkistyneisyys. Suomessa kuvitukset ovat usein kytköksissä luontoon myös värimaailman ja muotokielen osalta, siinä missä Hollannissa värejä käytetään rohkeammin. Kuvituksen digitaalistuminen on kuitenkin lisännyt yhtenäistä vaikutelmaa yli eri maiden rajojen.

Riskinottokyky suurempaa Suomen ulkopuolella

– Suomalaisissa kuvakirjoissa on paljon tekstiä, ja se jättää vähemmän tilaa kuvien tutkimiseen ja niistä keskustelemiseen. Pitkän tekstin perinne hidastaa myös levikkiä Keski-Eurooppaan. Suomessa hollantilaisesta tai belgialaisesta lastenkirjatarjonnasta tunnetaan lähinnä ilmaisultaan äärimmäisen pelkistetyt kuvittajat, Dick Bruna ja Guido Genechten.

Suomessa, Belgiassa ja Hollannissa ilmestyy nyt paljon lastenkirjoja tunteista ja niiden työstämisestä. Keanne arvostaa sitä, että Suomessa lapsilla on pidempi lapsuus ja tilaa omatahtiselle kehittymiselle, kun koulutie alkaa myöhemmin. Toisaalta Belgiassa ja Hollannissa lapset ja aikuiset ovat – sekä arjessa että lastenkirjoissa – luontevammin vuorovaikutuksessa keskenään.

Hänen mielestään Suomessa osa hieman erilaisista kuvittajista jää kokeellisemman kädenjälkensä takia vähemmälle huomiolle. Keski-Euroopassa on suuremmat markkinat, monikulttuurisempi yleisö ja siksi enemmän tilaa riskinotoille myös tyylin ja ilmaisurekisterin suhteen.

Brittiläistä ja ranskalaista kuvakirjallisuutta hän seuraa myös internetin kautta. Keski-Euroopassa lastenkirjaa arvostetaan yhä melko korkealle: kriitikoita on enemmän ja tästä syystä myös keskustelu on runsaampaa ja siten myös antoisampaa tekijöidenkin näkökulmasta. Silti Suomessa kuvittajan ansiot ovat paremmat, mutta toisaalta taas elinkustannukset ovat kalliimmat.

Pintojen ja muotokielen kunnioitusta

Réka Király muutti Unkarista Suomeen vuonna 2002. Hän täydensi Unkarin kuvataideakatemian opintojaan Aalto yliopistossa ja valmistui sieltä taiteen kandidaatiksi pääaineena graafinen suunnittelu. Hänellä on ainutlaatuinen mahdollisuus tarkkailla kuvakirjakenttää kuvittajan työn lisäksi myös kuvakirjoihin keskittyneen Etana Editions -kustantamon vetäjänä yhdessä Jenni Erkintalon kanssa.

Rékán konkreettisin Unkarin tuliainen on ollut yhtenäisten väripintojen sekä piirrettyjen tai maalattujen yksityiskohtien tuominen suomalaiseen kuvakirjallisuuteen ja kuvitusten struktuuriin:

– Vanhempani työskentelivät sisustusarkkitehtinä ja kalustesuunnittelijana.  Heidän töissään totuin näkemään tekstiili- ja puupintojen rohkeaa yhdistelyä. Unkarissa käsityöllä ja kädentaidoilla on pitkät perinteet.

PieniSuuriTarina_joulusta_lowres-17
Kuva: Réka Király Pieni suuri tarina joulusta (Etana Editions 2018)

Kustantajana hän kokee vahvuudekseen ”muualta tulleena” tunnistaa suomalaisen lastenkirjallisuuden kiinnostavat uutuudet, joita hän haluaa viedä myös käännöksinä ulkomaille. Toisaalta Réka tiedostaa, että liian marginaalista tarjontaa ei kannata tänne tuoda pienen kielialueen ja lukijakunnankaan vuoksi.

Réka ei varsinaisesti tunne koti-ikävää Unkariin ammatti-identiteetin kannalta, sillä hän on luonut uransa kuvittajana vasta Suomeen muutettuaan.

Unkarilainen lastenkirjakuvitus on hänen mielestään kuitenkin paljon leikillisempää meikäläiseen verrattuna.

– Kuvan ja kuvituksen avulla on Unkarissa puhuttu myös sellaisista asioista, joista ei poliittisen tilanteen takia ole saanut avoimesti kirjoittaa. Suomessa kuvitus ja kuvittajat jäävät yhä usein tekstin ja kirjailijan varjoon.

Suomessa ei vieläkään ymmärretä kuvan merkitystä ja arvoa:

– Kuvitukset ovat avaimia vuorovaikutukseen!

Unkarilainen nykylastenkirjallisuus on Suomessa täysin tuntematonta.

– Kääntäjä Ottilia Kovács on edistänyt suomalaisten lastenkirjojen näkyvyyttä Unkarissa. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu– ja Timo Parvelan Ella-kirjat tunnetaan sitä vastoin hyvin Unkarissa.

Yksityiskohdista isoihin kokonaisuuksiin

Suomessa vuodesta 1998 lähtien asunut Carlos da Cruz on sukujuuriltaan portugalilainen, mutta varttunut Ranskassa. Carlos piirsi jo varhaisesta lapsuudestaan asti ahkerasti ja teini-iässä hän jo tiesi, mitä haluaa tehdä. Hän aloitti jo 15-vuotiaana graafisen suunnittelun opinnot, joita täydensi myöhemmin vielä taiteen ja sarjakuvapiirtämisen opinnoilla. Monipuolinen koulutus on antanut hänelle rutiinin ja uskalluksen toteuttaa haastaviakin kuvituksia ja ilmaista itseään rohkeasti. Bourgesin taidekoulussa hän tapasi Karoliina Pertamon ja perusti sittemmin tämän kanssa kodin Espoon Soukkaan.

Debyyttinsä hän teki Ranskassa nimenomaan sarjakuvapiirtäjänä. Suomeen muutettuaan hän ryhtyi kuvittamaan oppikirjoja jo 2000-luvun alussa ja nopeasti repertuaari laajentui myös lastenkirjoihin.

Carlosin tyyli poikkesi alusta alkaen selkeästi suomalaisesta lastenkirjakuvitusperinteestä, osittain varmasti myös sarjakuvamaisen kuvakerronnan vuoksi. Edelleen hänen ilmaisunsa on omintakeinen verrattuna moniin kotimaisiin kollegoihin.

unnamed
Kuva: Carlos da Cruz teoksessa 24 päivää jouluun (S&S 2019)

Carlos itse kokee omimmaksi alueekseen iskevien tunteiden ilmaisemisen kuvan kautta. Siihen ovat vaikuttaneet myös muistikuvat lapsuuden lempikirjoista ja varhainen viehtymys kuvien pieniin yksityiskohtiin.

Kantasuomalaiset nykylastenkirjallisuuden kuvittajat mainitsevat yleensä innoittajakseen lähinnä suomalaisia esikuvia. Carlos seuraa ranskalaisen sarjakuvagenren lisäksi myös italialaista ja brittiläistä tarjontaa. Jo nuoruudessaan hän ihaili mm. Spirou-sarjakuvalehden kokeellista antia.  Yksittäisistä sarjakuvataiteilijoista hän arvostaa mm. Cossun, Jack Kirbyn, Mignolan ja Breccian sarjakuvia.

Lastenkirjojen ylitarjontaa on jo Suomessakin

Oppikirjojen lisäksi Carlos on erikoistunut viime vuosina lasten ja nuorten tietokirjallisuuden kuvittamiseen ja näistä ansioista hänet on myös palkittu vuonna 2010 Kuvittajat ry:n myöntämällä Kukko-palkinnolla.

Yksi iso urakka oli Suomen lasten Suomi (Otava 2016), joka esittelee Suomen eri maakuntien ominaispiirteitä, osin myös ulkosuomalaisten lasten ja nuorten näkökulmasta.

– Se oli kieltämättä haastava yli kaksivuotinen hanke, mutta toisaalta olen tottunut oppikirjakuvitusten kautta hallitsemaan isoja aineistoja. Suurin ponnistus oli pitää graafinen tyyli yhtenäisenä läpi teoksen. Yhteistyö kirjailija Kirsti Mannisen kanssa oli saumatonta: kehittelimme lapsihahmoja yhdessä.

Carlos ei missään vaiheessa kokenut, että kukaan olisi kyseenalaistanut hänen kykyjään tässä suomalaisuuden ydintä lapsiyleisölle tiivistävässä kirjaprojektissa.

– Tosin muutamat ihmettelivät sitä, että en menettänyt järkeäni sen aikana!

Taitonsa Suomen historian visuaalisena tulkkina hän on sittemmin osoittanut muissakin lasten tietokirjoissa (Kuninkaantie, Schildts & Söderströms 2014 ja Suomen keskiaika lapsille, S&S 2017), jotka ovat niin ikään vaatineet aikaa vievää taustatutkimusta. Tiedonjano ja viitseliäisyys näkyvät myös yhdessä Tapani Baggen kanssa ideoidussa Apassit-lastenromaanisarjassa (Karisto v:sta 2018), joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen Suomeen.

– Erityisesti tietopohjaisten kirjojen teossa rakastan sitä, että minulla on hankkeen aikana mahdollisuus itsekin oppia aina jotakin uutta. Minusta on hauskaa jakaa tietoa.

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu Carlosin havaintojen mukaan välillä turhaakin hienotunteisuutta. Esimerkiksi Ranskassa kustantaja antaa kursailematta palautetta, pyydettäessä tai pyytämättä. Suomessa taas palautetta annetaan enemmän kiertäen ja kaartaen.

Keanne van de Kreeken tavoin myös Carlos pitää kustannussopimuksia Suomessa parempina:

– Ranskassa kirjailijan saama royalty on 6–8 prosenttia kirjan myyntihinnasta, kun se Suomessa on jopa 20 prosenttia. Vaikka Ranskassa ensipainosten määrät ovat isompia, niin silti tekijänpalkkiot jäävät siellä pieniksi. Toisaalta ylitarjonta näkyy jo Suomessakin. Ranskan etuna ovat itsenäiset, riippumattomat kirjakaupat, jotka tarjoavat pienkustantajille kanavan kirjojen levitykseen. Suomessa sitä vastoin kirjakauppa-ala on monopolisoitunut.

Kuvittaja mieli- ja kielikuvien visualistina

Carlosin mielestä Ranskassa on edelleen Suomea paljon laveampi lastenkirjatarjonta – sekä kerrontatekniikoiden että visuaalisuuden osalta. Keanne van de Kreeken tavoin hänkin on huomannut, että Suomessa arvostetaan lastenkirjoissa pidempää tekstiformaattia.

Suomalaisista pienistä lastenkirjan kustantajista Etana Editions muistuttaa hänen mielestään paljossa ranskalaista 1990-luvulla perustettua Rouergue-kustantamoa, joka julkaisi paljon graafisia ja taiteellisia kirjoja. Osasyy Etanan omintakeiseen ilmeeseen saataa Carlosin mielestä johtua siitäkin, että sen perustajat, Réka Király ja Jenni Erkintalo, ovat koulutustaustaltaan kumpikin graafisia suunnittelijoita, jotka arvostavat kuvitusta jopa tekstiä korkeammalle.

Keanne, Réka ja Carlos penääävät kaikki nykyistä enemmän arvostusta kuvittajan työlle. Suomessa kuvittajien työtä vähätellään edelleen (esim. kirjamessuilla ja lastenkirjapalkintojen uutisoinnissa, viimeksi Runeberg Junior -palkinnon ehdokasasettelussa). Kustantajat eivät liioin aina ymmärrä, kuinka iso merkitys paneutuneella ja omintakeisella kuvituksella on teoksen lopputuloksen kannalta. Kuvitukselle ei kustannustoimittamisessa useinkaan uhrata yhtä paljon huomiota kuin tekstille.

– Olisi kiinnostavaa tehdä testi, jossa samalle tekstille tilattaisiin kuvitus kymmeneltä kuvittajalta. Näin voitaisiin havainnollistaa sitä, kuinka kuvittaja tuo teokseen aina omat ainutkertaiset visuaaliset mieli- ja kielikuvat. Kuvittaja on teoksen visualistina yhtä tärkeä kuin kirjailija ja tämä pitäisi näkyä paremmin myös heidän arvostuksessaan!

Kuvittajien kotisivut

http://www.keanne.be

https://www.rekakiraly.com

http://carlosdacruz.strikingly.com/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.