Salla Simukka ja kirjallisuuden yhdistävä voima

Milla Tynnyrinen

Referaatti Salla Simukan luennosta ”Mitä tarkoittaa kirjailijalle, kun teoksia on käännetty 50 kielelle?” osana Studia generalia -luentosarjaa ”Lastenkirja kääntäjän kädessä” Tampereen yliopistolla 18.9.2018.

Salla Simukka
Salla Simukka Kuvaaja: Hanna Poropudas

Salla Simukka aloittaa puheenvuoronsa kertomalla, että hänen Lumikki-trilogiansa käännösoikeudet on myyty 53 eri kielialueelle. Viisikymmentäkolme on niin suuri luku, että Simukka yhä kokee lennokkaan unen olevan valtavaa menestystä loogisempi selitys hänen viime vuosina kokemalleen pyöritykselle. Yhä edelleen, vaikka ensimmäinen Lumikki sai alkunsa jo 2011.

Simukka kertoo huomanneensa frankfurtilaisessa kirjakaupassa, että suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa on jännärinmentävä aukko. Lasten salapoliisiromaaneja ja aikuisten dekkareita luetaan Suomessa valtavasti, mutta nuorille suunnatut rikosromaanit puuttuvat. Tästä oivalluksesta yllättäen syntynyt idea sai heti niin Simukan kustantajan kuin agentuurinkin tuen, ja Lumikki-trilogian ensimmäinen kirja Punainen kuin veri ilmestyi alkuvuodesta 2013.

Punainen kuin veriTeos ehti juuri ja juuri mukaan Bolognan lastenkirjafestivaaleille, joista Simukka sanoo sittemmin kuulleensa paljon tarinoita, vaikkei itse paikalla ollutkaan. Festareilla Lumikki-trilogian ympärille alkoi syntyä kuhinaa, ja viikon kuluttua Simukka sai kuulla kroatialaisen kustantamon ostaneen kirjan käännösoikeudet. Tunne oli uskomaton, mutta ennen kuin Simukka ehti pysähtyä nauttimaan siitä, tarjouksia tuli lisää. Kiireisenä keväänä 2013 käännösoikeuksia myytiin parhaimmillaan viiteen maahan päivässä.

Simukka toteaa, ettei suomalainen kirjailija voi varautua sellaiseen myllytykseen, johon hän lopulta päätyi. Hän on kiertänyt kirjamessuja, fanitapaamisia ja haastatteluja ympäri maailmaa, ja vuosiin on mahtunut väsymystä, onnen hetkiä ja unohtumattomia kokemuksia. Onpa trilogia vienyt hänet tapaamaan jopa Thaimaan prinsessaa.

Kokemus on ollut yhtä lailla hurja kuin opettavainenkin pienestä maasta kotoisin olevalle kirjailijalle, jonka aiempia teoksia ei ole käännetty yhdellekään kielelle. Simukka kertoo matkoillaan – ja hajanaisena työaikanaan niiden välissä – oppineensa paljon itsestään ja joutuneensa opettelemaan sanomaan kyllä vain huomatakseen, että joskus täytyy osata sanoa myös ei. Niin uskomatonta kuin kaikki onkin, jokainen matka ei ole lyhykäisyydessään vaivan arvoinen, ja suunnitelmiin tulee aina muutoksia. Ennalta-arvaamattomuus on haaste, jonka kanssa kontrollifriikiksi tunnustautuva Simukka on oppinut elämään. Työ opettaa, ja katastrofeilta on toistaiseksi vältytty.

Eniten Simukka kuitenkin kertoo oppineensa ihmisistä ja kirjallisuuden massoja yhdistävästä voimasta. Hän on yllättävissäkin paikoissa käynyt nuorten lukijoidensa kanssa elämää suurempia keskusteluja muun muassa rakkaudesta, menetyksestä ja sairaudesta ja raapustanut nimikirjoituksensa moneen, moneen kirjaan. Sellaiset hetket jäävät mieleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s