Suomentaja Raija Rintamäki luottaa omaan ateljeekriitikkoonsa

Haastattelijana Anne Ketola

Kuka olet? Mistä olet? Miksi työskentelet kääntäjänä? Millainen oli tiesi kääntäjäksi? Tiesitkö aina haluavasi kääntää?

Olen kirjallisuuden suomentaja. Vartuin Pohjanmaalla, Alavudella, lähdin opiskelemaan kääntämistä Tampereen yliopistoon heti lukion jälkeen vuonna 1982, ja Tampereesta tuli kotini. Olen aina rakastanut kieliä ja lukioikäisestä asti halunnut työskennellä kielten parissa, mutta en tuntenut vetoa opettajan työhön, joten kääntäminen oli luonteva vaihtoehto. Uunituoreena maisterina lähetin käännösnäytteen muutamaan kustantamoon, ja siitä ura lähti urkenemaan.

Millaista Dunne-sarjan kääntäminen on ollut? Mikä kirjoissa on parasta? Mikä kirjojen käännöstyössä on parasta?

onnentytto-dunneDunne-kirjat ovat ehdottomia suosikkejani: minua miellyttää Rose Lagercrantzin taito ladata niukahkoon tekstimäärään sisältöä ja vivahteita, ja Eva Erikssonin kuvitus on ilmaisuvoimassaan vertaansa vailla. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja moniulotteisia, ja tekijät osaavat todella eläytyä lapsen maailmaan. Kirjojen tekstimäärä näyttää kasvavan sitä mukaa kuin päähenkilölle tulee lisää ikää. Hienoa näiden kirjojen kääntämisessä on päästä seuraamaan Dunnen varttumista kirja kirjalta, vähän kuin seuraisi lapsen kehittymistä omassa lähipiirissä. Mieluisa osuus käännösprosessissa on yhteistyö kustannustoimittaja Minna Ihatsun kanssa, me kun olemme Dunne-faneja molemmat ja taidamme löytää tuosta herkästä ja empaattisesta pikkutytöstä vähän omaa itseämme.

Tuottamasi käännökset ovat ilahduttavan vaivattomia ja viehättäviä lukea ääneen. Luetko itse tekstiäsi ääneen käännöstä tehdessäsi?

Minulla on hyvä ystävä, herra Ateljeekriitikko, jonka kanssa luen ääneen läpi kaikki lastenkirjasuomennokseni. Etenemme sivun kerrallaan niin, että hän lukee alkutekstin ja minä luen hänelle suomennokseni. Keskustelemme mahdollisista kompastuskohdista, mietimme ratkaisuja ongelmiin, ja lopuksi hän lukee vielä suomennoksen ääneen minulle. Toimimme siis kumpikin vuoroin lukijana ja kuuntelijana. Silloin on helppo huomata, jos jokin kohta tökkii.

Urasi on ollut pitkä. Onko kääntäminen muuttunut tänä aikana?

Ensimmäiset käännökseni kirjoitin vielä kirjoituskoneella, mutta kun töitä alkoi tulla lisää, oli varaa investoida oikein tietokoneeseen. Suuria mullistuksia urani aikana ovat olleet sähköisten sanakirjojen ja Internetin tulo. Nykypäivänä tuntuu aivan käsittämättömältä ajatella, miten on ikinä voinut pärjätä ilman. Esimerkiksi Merete Mazzarellan teoksissa on runsaasti lainauksia moninaisista lähteistä, ja netin avulla sitaatit ja niiden mahdolliset suomennokset on helppo jäljittää. Suomentajien sähköpostilista Konteksti ja nyttemmin myös Facebookin ryhmät tarjoavat yksinään työskentelevälle hyviä ”kahvipöytäkeskusteluja” ja kollegiaalista apua. Mutta ihan kaikki ei sentään vielä suju sähköisesti: kirjastoon on yhä usein asiaa, eri alojen asiantuntijoille täytyy soitella, ja paperisanakirjoista muun muassa Nykysuomen sanakirjaa tarvitaan tämän tästä.

Mikä lastenkirjallisuudessa on parasta?

Suomentajan kannalta lastenkirjallisuus on ihanan monipuolista käännettävää. Kuvan ja sanan vuorovaikutus rikastuttaa kirjoja, ääneen luettavuus on tärkeässä osassa, ja aivan pienille tarkoitetuissa kirjoissa on usein kotoutettava asioita Suomen oloihin. Minusta on upeaa saada olla edistämässä vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, kun suomennan kirjoja, jotka on tarkoitettu yhteisiin lukuhetkiin. Ja kyllähän lastenkirjat ravitsevat myös omaa sisäistä lastani ja auttavat pysymään sopivan höpsösti lapsenmielisenä. Minulla on esimerkiksi korvaamattomana kokemusasiantuntijana ja työtoverina kaikkia eläinaiheisia kirjoja kääntäessäni Pupu (jota joku ymmärtämätön tosin saattaisi kutsua pehmoleluksi).

Pupu

Oletko ikinä kirjoittanut omia kaunokirjallisia tekstejä?

En. Minua viehättää nimenomaan kääntäminen, kahden kielen välillä operoiminen kaikkine haasteineen. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin se, että löytää pitkään askarruttaneeseen kohtaan juuri oikean ilmaisun tai saa lorukirjassa rytmin ja riimin toimimaan. Kääntämisessä on kiehtovaa myös rajankäynti uskollisuuden ja vapauden välillä: usein pinnalta katsoen hyvinkin vapaalta näyttävä tulkinta voi lopulta olla sisällöllisesti kaikkein uskollisin alkutekstille. Suomentajan tärkein kysymys oman raakakäännöksensä äärellä onkin aina: ”Niin, mutta miten tämä sanotaan suomeksi?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s