”Väki”-trilogian synty

Elina Rouhiainen

”Väki”-trilogia sai alkunsa kiropraktikon vastaanotolla. Samalla, kun kiropraktikko naksautteli rankaani, kerroin hänelle ammatistani. ”Olen koulutukseltani uskontotieteilijä”, hän puolestaan kertoi. ”Ja minulla on sinulle kirjaidea.” Valmistauduin jo kiusalliseen ehdotukseen kirjoittaa hänen elämästään – kokemukseni mukaan ihmiset toivoivat useimmiten juuri sitä. Kiropraktikko kuitenkin esitti minulle kysymyksen: ”Tiedätkö, mitä sana väki oikeasti tarkoittaa?” Jouduin hetken pohtimisen jälkeen tunnustamaan, etten tiennyt. ”Ota selvää”, hän sanoi.

Elina Rouhiainen
Elina Rouhiainen Kuvaaja: Lauri Nevanlinna / Kaiken Entertainment

Sana jäi kieppumaan mieleeni, eikä vähiten siksi, että se kuulosti hyvältä kirjan nimeltä. Kun aloin googlata sanaa, opin pian, että suomalaisessa mytologiassa väki viittasi sekä taikavoimaan että sen haltijoihin: oli olemassa metsän väki, veden väki ja niin edelleen. En kuitenkaan kiinnostunut luonnonelementeistä vaan siitä, miten jokin porukka ja heidän taikavoimansa voivat olla ikään kuin sama asia. Entisenä SM-tason muodostelmaluistelijana tiesin, miten taianomaiselta yhdessä tekeminen voi tuntua.

9789513196622_frontcover_draft_Väen ensimmäinen osa Muistojenlukija (Tammi 2017) kertoo itähelsinkiläisestä Kiurusta, varsin tavallisesta 16-vuotiaasta tytöstä, jolla vain sattuu olemaan kyky nähdä toisten ihmisten muistot lintuina. Kun hän sattumalta törmää Daihin, romanialaiseen romanipoikaan, tämä johdattaa hänet vallattuun taloon muiden samankaltaisia kykyjä omaavien pariin: on intialaistaustainen genderqueer nimeltä Bollywood, Dain veli Nelu sekä poliitikon poika Samuel, johon Kiuru on salaa ihastunut. Yhdessä he alkavat selvittää kykyjensä taustoja ja törmäävät salaperäiseen Väki-nimiseen järjestöön.

Sarjassa liikutaan Itä-Helsingissä, Pohjois-Irlannissa, eurooppalaisilla moottoriteillä matkailuauton kyydissä. Betonilähiöissä, kaatopaikalla, laittomissa leireissä. Se kertoo minua pitkään askarruttaneista asioista, kuten eriarvoisuudesta ja eurooppalaisuudesta, siitä keitä kuvittelemme olevamme ja mihin se johtaa. Eurooppalaisuus ja köyhyys eivät ole kaikkein tyypillisimpiä nuortenkirjojen teemoja. Ja kun ottaa huomioon, että edellistä kirjasarjaani ”Susirajaa” kutsuttiin Suomen Twilightiksi (mistä olen oikeasti ylpeä), en ollut lainkaan varma, miten lukijat tulisivat suhtautumaan tyylimuutokseen. Samaan aikaan halusin härkäpäisesti ajatella, että olin menossa juuri oikeaan suuntaan, olin uskaltanut ottaa riskin ja kirjoittanut toistaiseksi parhaan kirjani.

9789520401887_frontcover_finalMuistojenlukijan vastaanotto tuli silti yllätyksenä. Ensimmäiset arviot olivat hyvin rohkaisevia, ja vuoden 2017 loppupuolella kirjalle alkoi tipahdella palkintoehdokkuuksia, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin urallani. Muistojenlukija voitti lopulta ansiokkaalle nuortenromaanille jaettavan Topeliuksen, fantasiapalkinto Kuvastajan sekä Hel-YA!-festareiden yhteydessä pidetyn Paras aloitus -äänestyksen.

Väen toinen osa Aistienvartija (Tammi 2018) ilmestyi viime syksynä. Tällä hetkellä kirjoitan Unienpunojaa, trilogian päätösosaa, jonka on määrä ilmestyä alkuvuodesta 2020. Moskito Television kehittää parhaillaan trilogiasta tv-sarjaa.

Elina Rouhiaisen lukuvinkki

Elina Pitkäkankaan ”Kuura”-trilogia (Myllylahti 2016–2018) on ihmissusimyyttien raikas päivitys, joka käsittelee hienosti toiseutta ja valtaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s